Kun kuolema pysäyttää

Viime aikoina on ollut vaikeaa. Lähipiirissä yllättäen sattunut kuolemantapaus pysäytti. Kuolema saa pohtimaan ja asettaa oman arjen ihan uuteen valoon. 

Olimme juuri viettäneet ihanan loman Barcelonassa, minä ja toinen puoliskoni, ja olimme jo kotimatkalla, kun ilmoitus kuolemasta saavutti meidät. Käsittämätöntä miten onnellisuus ja tyytyväisyys ovat katoavaisia tunteita. Yksi ainoa puhelinsoitto pystyy pyyhkäisemään onnellisen hetken ja tavallisista jutuista murehtiminen kerralla pois. 

Äkillinen, terveelle ihmiselle sattunut kuolema keikauttaa kerralla elämän mittasuhteet päälaelleen. Asioiden tärkeysjärjestys kokee totaalisen kolahduksen. Miten täydellisen onnellinen tila ja tavallisista asioista ärsyyntyminen voi menettää merkityksensä niin yhtäkkiä? 

Kuolema saa miettimään omaa elämää. Olenko tehnyt tarpeeksi? Olenko osannut nauttia? Pidänkö tekemistäni jutuista? Huomioinko läheisiäni tarpeeksi? Olenko ollut oikeasti läsnä? Olisinko voinut viettää enemmän aikaa yhdessä? Olisiko jotain pitänyt tehdä toisin? 

Olen jäänyt kummalliseen välitilaan. Toimettomuuteen. Olen pysähdyksissä. En saa oikein mitään aikaiseksi. Välillä mieleen muistuu yhteisiä hetkiä. Saatan liikuttua ihan yllättäen. Välillä hymyilyttää ja oikein naurattaa, kun mieleen putkahtelee kaikkea yhdessä tehtyä. Välillä pitää taas pyyhkiä kyyneleitä. 

Päässä pyörii paljon ajatuksia enkä ole oikein osannut kirjoittaa blogiinkaan mitään. Luonnoksissa on postaus Barcelonaan liittyvistä vinkeistä ja juhannukseksi sopivasta Pirlo-juomasta, mutta en ole osannut paneutua niiden viimeistelyyn. Juhannuskin meni jo. Ja jotenkin ne eivät tuntuneet edes sopivilta. Hetki ei ollut oikea. Ehkäpä jo viikonloppuna. Ehkä ensiviikolla.

Kaikki tuntuu niin lopulliselta. Kliseistä, mutta totta: mikään ei palaa enää ennalleen. Ja siitä huolimatta haluaisin niin kovin päästä takaisin. Haluaisin niin kovin päästä takaisin loman ihanaan tunnelmaan. Haluaisin niin kovin herätä ja huomata, että se olikin vain painajainen.

Muistetaan nauttia elämästä ja keskittyä arjen hyviin juttuihin. Liiallinen murehtiminen ja stressaaminen on turhaa ja vie aikaa elämän tärkeämmistä puolista. Lopulta vain tärkeiden ihmisten kanssa jaetuilla hetkillä on merkitystä. Niillä pienillä ja arkisilla.

Lue myös

• Meidän aukiolla tapahtuu!
• Hetki ennen myrskyä
• Arkea: kun työnhaku täyttää pään

Nauti elämästä!

Katariina

0

10 + 1 kysymystä ulkosuomalaisille

Tällä kertaa vuorossa vastauksia ulkosuomalaisuuteen ja sen eri puoliin liittyen.

Sain nimittäin ulkosuomalaisille bloggaajille tarkoitetun Liebster Award -haasteen Hollanninhippiäinen-blogin Liisalta. Kiitoksia vaan! Ulkosuomalaisuutta on aina mielenkiintoista pohtia, mutta vielä mielenkiintoisempaa on lukea muiden kertomuksia. Liisan vastaukset löytyvät muuten täältä.

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Kauneus. Saattaa kuulostaa pinnalliselta, mutta on ihanaa hoitaa asioita ja pyörittää arkea kauniissa ympäristössä. Läheltä löytyy myös paljon hienoja kohteita, päiväretkiäkin varten. Viime aikoina olen käynyt päiväseltään esimerkiksi Varennassa Como-järvellä ja Brenon linnassa Valcamonica-laaksossa. Toscanassa sen sijaan viivyin muutaman yön.

2. Entä ikävintä?

Ikävintä on luonnon ja hiljaisuuden puute. Asun ihan kaupungin keskustassa, jossa on helppo ulkoilla koirien kanssa. Pienet ja hiljaiset kujat ovat ihania, mutta joskus kaipaan heti kodin takaa lähteviä lenkkipolkuja ja metsää, jossa ei välttämättä tule ketään vastaan. On täälläkin puistoja, mutta eivät ne oikeaa metsää ja sen hiljaisuutta korvaa. 

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Tällä hetkellä matkahaaveiden listan kärjessä on Kööpenhamina eli suuntaisin Tanskaan oikein mielelläni. Se vaikuttaa mielenkiintoiselta ja sopivalta paikalta viilentymässä varten. Olisi ihana päästä hetkeksi pois täällä vallitsevasta kuumuudesta. Näköjään lämpöäkin voi olla liikaa!

Toisaalta, jos kerran ilmaiseksi pääsisi niin joku maa Aasian suunnalla kiinnostaisi myös!

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Olin juuri lomalla Barcelonassa ja palaisin sinne mielelläni vaikka samantien. Se oli kohteena niin monipuolinen, että tutkittavaa jäi vielä yllinkyllin. Oli ihanaa istuskella rannalla ja pulahtaa mereen auringon laskua odotellessa! Kirjoitin reissun innoittamana myös 4+1 vinkkiä Barcelonaan -postauksen!

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Hassua, mutta en oikeastaan kaipaa mitään erityistä. Joskus kaipaan ruisleipää, mutta lähinnä äitin tekemää sellaista. Muuten olen ollut tyytyväinen täältä löytyviin juttuihin. Toisaalta jo Suomessa asuessani meidän kokkaukset olivat osittain italialaisia, joten totuin jo silloin käyttämään täältä hyvin löytyviä tarvikkeita.

Lisäys 23.7.2017:
Luulin, etten kaipaa mitään erityistä ruokaa Suomesta, mutta kaipaan sittenkin! Kuumina kesäiltoina olen nimittäin alkanut haaveilla kylmästä siideristä. Meidän ensimmäisenä vuotena täällä meidän lähikaupassa myytiin siideriä, mutta sittemmin se on kadonnut valikoimasta, enkä ole enää löytänyt sitä mistään. Toinen juttu mitä olen sittenkin huomannut kaipaavani ovat marjat: tuoreet mansikat, vadelmat ja mustikat ovat niin ihania, mutta täältä niitä saa huonommin. En ainakaan vielä ole löytänyt viiden kilon mansikkalaatikoita... ;)

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Kyllä, uskoisin niin. Yksi vaihe meidän elämästä on juuri loppunut täällä Bresciassa. Nyt etsitään uutta suuntaa ja yksi vaihtoehto on Suomeen paluu. Jos ei ihan vielä niin tulevaisuudessa melko varmasti. Italialainen puoliskoni viihtyy nimittäin erinomaisesti Suomessa!

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Eniten minua on ihmetyttänyt Pyhän Lucian päivä 13. joulukuuta. Täällä Bresciassa joululahjat tuo nimittäin Pyhä Lucia eikä joulupukki. Lahjat saadaan siis jo 13. joulukuuta ja joulupäivänä keskitytään vain yhdessä syömiseen.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Vaikeinta ulkomaille muutossa on ilman muuta etäisyys läheisiin ja perheeseen, jotka jäivät Suomeen. Harmittaa paljon, että en pysty seuraamaan kummipojan kasvua enkä pääse osallistumaan hänen arkeen.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Ilman muuta. Olen avoin oikeastaan kaikille vaihtoehdoille enkä osaa suoralta kädeltä sulkea pois yhtään maata. Maan valinta riippuu pääasiassa molemmille sopivien työmahdollisuuksien löytymisestä.

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Viime vuodesta ei tule mieleen mitään yksittäistä mieleen painunutta hetkeä. Tuntuu, että koko vuosi liittyi jotenkin graduun, joka roikkui koko ajan taustalla, vaikka sen tekeminen ei ollut vielä konkreettisesti edes alkanut. Alkuvuosi pohjusti gradua: oli viimeiset luennot, työharjoittelu, piti valita professori, täyttää papereita, piti neuvotella ja valita aihetta. Sitten sitä piti alkaa kirjoittaa. Ajatukset ja ideat muuttuivat ja aihekin kehittyi vuoden edetessä. Valmistuin virallisesti vasta tänä vuonna.

Lisäksi mieleen tulevat erityisen kylmä Suomen matka elokuun puolessa välissä ja joulupäivän lounas ravintolassa (oli muuten aika monta annosta!).

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

No, me lomailimme juuri Barcelonassa, joten en ainakaan ihan heti ole lähdössä mihinkään. Suomessakin kävin jo huhtikuussa, joten sinnekään ei ole kauhea hoppu. Toisaalta toisella puoliskollani on vielä lomapäiviä jäljellä, joten saattaa olla, että käydään vielä jossain. Jos saadaan koirat hoitolaan. Täällä saattaa tehdä tiukkaa saada koirille hoitopaikka varsinkin elokuussa, joka on yleisin lomakuukausi. Meidän vakiohoitolakin on kuulemma jo lähes täyteen varattu.

Avoin haaste ulkosuomalaisille bloggaajille!

Haaste tuntuu kiertäneen jo monissa ulkosuomalaisten blogeissa, joten en haasta suoraan ketään. Jätän kuitenkin avoimen haasteen kaikille, jotka eivät ole vielä vastanneet. Alta löytyvät haasteen säännöt, jos osallistuminen kiinnostaa!

Lue myös

• Nippelihuomioita Italian matkaa varten
• Tottuuko Italiaan?
• Kesän alku vai keskikesän juhla?

0

Huomenta maanantai 26.6.2017!

Nykyisin kaikilla on älypuhelin, jota on liian  helppo näppäillä. Näppäilyyn ja selailuun on helppo uppoutua milloin vain ja missä vain. Aina pitää tarkistaa jotain. Silmät hakeutuvat jatkuvasti puhelimen näytölle sen sijaan, että katselisimme ympärillemme. Tai sitten katselemme ympärille puhelimen kameran ja näytön kautta, kuten kirjoitin jo aikaisemmin somea ja valokuvausta käsittelevässä postauksessa.

Mitä ympärillä on? Mitä kaikkea ihan vieressä tapahtuu? 

Minusta ympärillä oleviin yksityiskohtiin on mielenkiintoista paneutua. Ihmisten vaatteisiin, käytökseen ja keskusteluihin. Rakennuksiin, ympäristöön ja kasveihin. Italialainen puoliskoni ihmettelee aina miten minä huomaan jatkuvasti ihan ihme tyyppejä ja outoja juttuja. No, pidän vain silmät auki ja keskityn oikeasti ympäristööni. Ei siihen sen kummempaa vaadita. Ihan vieressä tapahtuu monenlaista kiehtovaa, kunhan muistaa kääntää päätä ja pitää silmät auki. Ympäristöstä huomaan erityisen hyvin ovet ja jostain syystä huomio kiinnittyy ensimmäiseksi niihin. Ovien tarkkailua pohdin myös aikaisemmassa Mitä tehdä kaikilla ovilla? -postauksessa.

Maanantai aloittaa viikon ja luo rutiinin koko viikolle. Juhannuksen ja viikonlopun jälkeen alkaa taas arki. Mielestäni ympäristön, rakennusten ja ihmisten huomaaminen on tärkeää ja jokaisella meistä on varmasti parantamisen varaa. Tällä viikolla haluan panostaa tietoisesti läsnäolemiseen ja keskittyä ympäristön huomaamiseen. 

Liity ihmeessä seuraani: pidä silmät auki ja muista kääntää välillä päätä! Katso välillä vaikka ylöspäin! Päätä kääntämällä huomaa uusia juttuja. Lisäksi uudesta kulmasta vanhatkin jutut näyttävät erilaisilta. Vai arvaisitko, että postauksen kuva on otettu Barcelonassa hotellin aamiaistilassa?

Kata

OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com
SEURAA:  Facebook || Instagram

0

Kesän alku vai keskikesän juhla?

Miten juhannus on sujunut? Toivottavasti olette rentoutuneet ja mökkeileet kylliksi! 

Italiassa ei juhlita juhannusta eikä keskikesä ole vielä lähelläkään. Itse asiassa Italiassa kesä alkaa virallisesti kesäpäivänseisauksesta eli vuoden pisimmästä päivästä, joka sattui tänä vuonna 21. kesäkuuta. Samaan aikaa Suomessa vietetään jo keskikesän juhlaa. Aikamoinen eroavaisuus. 

En juhlinut juhannusta mitenkään erityisesti, koska sitä ei täällä tosiaan juhlita. Eikä meille muutenkaan ole muodostunut mitään juhannusperinteitä. Ollaan kuitenkin asuttu täällä jo lähes neljä vuotta. Sen sijaan olen tyytyväinen, että voin vihdoinkin alkaa käyttämään Instagramissa virallista Lombardian alueen kesä-hashtagia. ;) Oli jo aikakin!

Lue myös nämä:

• Nippelihuomioita Italian matkaa varten
• Tottuuko Italiaan?
• 10 + 1 kysymystä ulkosuomalaisille

Vietetäänkö sinun maassasi keskikesän juhlaa vai onko kesä vasta alussa?

0

Kuvaterveisiä Toscanasta!

Ihanaa, olen minilomalla! Olen ollut maanantaista asti vierailulla eräällä loma-asunnolla vuorilla jossain Vincin kylän tietämillä. Sain kutsun sukuloimaan, mutta en suinkaan italialaisen puoliskoni sukulaisia vaan minun suomen tätejä, mummoa, serkkua ja hänen lapsiaan. 

Eilen käytiin Firenzessä. 

Tänään rentoudutaan mökillä. 

Äsken syötiin lettuja. Kohta vähän kuohuvaa ja lisää altaalla oleilua. Ihanaa. 

Terveisiä oliivipuiden keskeltä!  

0

Huomenta maanantai 12.6.2017!

Maanantai

Maanantailla on huono maine. 

Maanantai on viikonlopun loppu.

Maanantai on viikon alku. 

Maanantai on ensimmäinen ja viimeinen. 

Maanantai on erilainen.

Maanantai tuo muutoksen. 

Maanantai luo rutiinin.

Maanantaita on turha pelätä. 

Maanantai on täynnä mahdollisuuksia.

Maanantai on hyvä päivä. 

Maanantai luo viikon tunnelman. 

Kata

OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com
SEURAA:  Facebook || Instagram

0

Portaiden ja kujien Varenna - Como-järvi

Muutama viikko sitten kävin ensimmäistä kertaa Como-järvellä. Olin liikkeellä yhden ystäväni kanssa ja hänen aloitteestaan meidän kohteeksi valikoitui Varenna. Varenna sijaitsee Pohjois-Italiassa Como-järven itärannikolla Leccosta vielä reilusti pohjoiseen päin. Varennaan on helppo tulla junalla Milanosta, kuten mekin teimme. Ja ilmeisesti Varennasta pääsee laivalla myös joihinkin muihin Como-järven kaupunkeihin, kuten vastikään Varennassa käynyt Muru Mou -matkablogin Terhi kirjoittaa blogissaan.

Päiväksi tekemistä Varennaan

Keskustan kujat ja portaat

Varenna on onnistunut valinta päiväseltään vierailtavaksi. Se on sopivan pieni tutkittavaksi yhden päivän aikana ja sen kujat ja portaat valloittavat. Ilmeisesti Varenna on turistien suosima kohde, mutta me oltiin onnekkaita eikä tilanne ollut vielä paha. Saatii kierrellä melko rauhassa ihanilla kujilla, ihastella portaita ja välillä rakennusten välistä pilkistelevää järvinäköalaa. Lounas jossain pikkukujan ravintolassa on ehdoton juttu. Järvi rauhoittaa ja huokuu kiireettömyyttä.

Castello di Vezio - Vezion linna

Kaupungin keskustassa kiertelyn lisäksi kannattaa käydä Varennassa sijaitsevassa linnassa, Castello di Veziossa. Yli tuhatvuotinen linna on rakennettu keskiajan alku puolella longobardihallitsijoiden toimesta Varennan ja sen ympäristön turvaksi. Nykyisin pystyssä ovat muurit ja yksi vartiotorni, josta pääsee ihailemaan maisemia. Sieltä aukeaakin huikea näköala Varennan ylle ja Como-järvelle. Kannattaa kiivetä! 

Linnaan pääsee kapuamaan Varennan keskustasta lähtevää polkua pitkin. Kiipeämistä on, joten hyvät kengät jalkaan! Linnan ylläpitämiseksi sisäänpääsystä peritään maksua 4€. Ylhäällä on myös pieni kioski, josta voi ostaa virvokkeita ja pientä syötävää. 

Villa Monastero ja kasvitieteellinen puutarha

Villa Monastero ja sen yhteydessä oleva kasvitieteellinen puutarha olivat päivän upein kohde. Laineiden liplatus, upea järvimaisema ja rehevä kukkien ja kasvien täyttämä ympäristö luovat upeat puitteet rentoutumiselle. Kukkia on muuten ihana kuvata! Ja intouduttiin me kuvaamaan toisiammekin! En yleensä tykkää olla kuvattavana, mutta oli sen verran kaunista, että oli pakko saada itsestäkin muutama kuva. Sain vihdoinkin blogin oman kuvan päivitettyä talviversiosta kesäisempään. Lisäksi julkaisin jo jotain Instagramin puolella. 

Matkailusivuja Varennaan liittyen:

http://www.varennaturismo.com/

http://www.castellodivezio.it/ & http://www.castellodivezio.it/EN/home-en.html

http://www.villamonastero.eu/index.php/it/ & http://www.villamonastero.eu/index.php/en/

6

Eilen päätin, että...

Eilisen aikana tein monia huomioita arkisiin asioihin liittyen ja niistä inspiroituneena ajattelin parantaa jotain. Tosin parempi sana eilisille päätöksille taitaisi olla pikemminkin muistaminen, ei niinkään parantaminen. Mitä kaikkea unohdankaan jatkuvasti! Nyt tartun itseäni niskasta kiinni ainakin muutaman pienen toimen muistamisessa.

Inspiraatiopuuskassa päätin, että...

... alan pitämään jaloista ja erityisesti varpaista ja kynsistä parempaa huolta. Kesän alku ja ensimmäiset kerrat sandaaleissa paljastaa varpaiden todellisen tilan. Uudet sandaalit eivät pääse oikeuksiinsa!

... pesen säännöllisemmin koirien hampaita. Se auttaa oikeasti pitämään suut kunnossa!

... heitän pois kaikki käyttämättömät vaatteet. Tai oikeastaan suurimman osan lahjoitan vaatekeräykseen. Mitä järkeä on säilyttää vaatteita, joita en käytä? Haluan panostaa vaatteisiin, joissa tunnen oloni hyväksi ja kauniiksi, aina.

... ostan uuden pöytäliinan. Olisiko vihdoinkin aika vaihtaa joululiina vähän kesäisempään? 

... muistan tehdä useammin teetä valmiiksi jääkaappiin. Kylmä rooibos tai vihreä tee viilentää ihanasti kuumana päivänä. 

Hyviä, normaaleja ja silti tuikitärkeitä päätöksiä kaikki.

Mitä pientä sinä muuttaisit arjessasi? Tai mitä haluaisit muistaa useammin? 

Kata

OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com
SEURAA:  Facebook || Instagram

0

Some, älypuhelimet ja valokuvamania

Sosiaalinen media yhdistettynä älypuhelimiin aiheuttaa meissä outoa käytöstä. Ne laukaisevat meissä hillitsemättömän tarpeen ottaa valokuvia - todella paljon valokuvia. Valokuvia tulee otettua helposti vähän joka tilanteessa ilman erityistä syytä. Kaikki ottavat kuvia, ei siinä ole mitään autoa. Eikä siinä varsinaisesti ole mitään pahaakaan. Minäkin nautin ihanista kuvista ja olen erittäin tyytyväinen, jos onnistun ikuistamaan jotain suloista.

Käytös kuitenkin pahenee helposti ihan huomaamatta, kun älypuhelimet ja valokuvaus yhdistetään johonkin suurempaan tapahtumaan, kuten täällä Bresciassa toukokuussa pidettyyn autotapahtumaan Mille Migliaan. Minäkin kävin katsomassa sekä autojen rekisteröintiä että lähtöä, vaikka en ole kiinnostunut autoista. Halusin nauttia aurinkoisesta ilmasta ja kaupungin tunnelmasta. Olin ajatellut ottaa vain muutaman kuvan, blogia varten tottakai.

Sitten tapahtui jotain. Villiinnyin täysin ja aloin metsästämään parhaita paikkoja kuvien ottamiseen. Halusin löytää mahdollisimman hienoja taustoja autoille. Liikaa ihmisiä ei saanut näkyä. Kaupunki olisi hienoa saada taustalle. Auton piti olla tarkka. Se piti saada juuri oikeaan kohtaan kuvaa. Nyt meni vähän yli. Ei se ole keskellä. Nuo rakennukset on pakko saada mukaan kuvaan. Ihanan vehreä kohta. Ei oksia autojen eteen. Ja niin edelleen.

Lopputulos: upea saalis hienoja taustoja - olin tyytyväinen!

Havahtuminen: Miksi minä oikeastaan otan kuvia?

Jossain vaiheessa havahduin yhdestä puskasta ja aloin katsella ympärilleni. Ihmisiä oli liikenteessä paljon ja suurimmalla osalla oli älypuhelin kädessä. Tottakai paikalla oli paljon oikeita valokuvaajia, mutta lopuilla oli aina puhelin kädessä. Miksi ihmeessä? Ovatko kaikki kiinnostuneita autoista? Onko jokaisesta jutusta otettava kuva? Eikö niitä muista ilman kuvia? Pitääkö tekemisistä saada aina todisteita?

Ja miksi minäkin näin paljon vaivaa autoja kuvatakseni? No, koska halusin niille mahdollisimman hienon taustan. Halusin, että kaupunki ja luonto näkyisivät kunnolla ja loisivat kuviin ihanan tunnelman. Miksi tarvitsin hienon tunnelman kuvaan? No, somea varten tietenkin. En kuvannut autoja, koska olen kiinnostunut autoista - kuvasin niitä saadakseni hienon kuvan sosiaalista mediaa varten.

Pohdittavaa: Olinko tyytyväisempi otettuihin kuviin vai tapahtumassa viettämääni aikaan?

On hämmentävää millainen valta sosiaalisella medialla on meihin. Se saa muuttamaan käytöstä ja tekemään asioita, joista emme ole erityisen kiinnostuneita. Pelottavaa on, että muutos tapahtuu huomaamatta. En minäkään erityisesti ajatellut haluavani upeita kuvia autoista, jotta voisin postata niitä Instagramissa. Yhtäkkiä minuun vain iski tarve täydellisen kuvan metsästämiselle. Siis autoista?!? Totuus oli, että etsin juuri sitä täydellistä otosta pelkästään Instagramia varten. Riippumatta autojen kiinnostavuudesta.

Mielestäni liiallinen kuvaaminen on surullista, koska silloin ei ehdi oikeasti nauttia. Ei puhelinta tuijottamalla voi keskittyä tai olla oikeasti läsnä. Miten ruutua tuijottamalla voi kokea ja tuntea? Ja siitä huolimatta meillä on jatkuvasti puhelin kädessä ja sormet näpyttelevät tekstiä ja klikkailevat jotakin. Tottakai, pitäähän meidän heti näyttää mitä hienoa olemme tehneet!

Nautin itsekin Instagramin käytöstä ja valokuvien ottamisesta. Postaan mielelläni ja inspiroidun kauniista kuvista. Pääasia kuitenkin on, että some ja puhelin eivät vie kaikkea aikaani. En halua joutua tilanteeseen, jossa nautin enemmän jälkikäteen kuvien kautta kuin eläessäni hetkeä, jolloin kuvat on otettu.


Muistetaan välillä irrottautua somesta, olla läsnä ja nauttia oikeasti!

8

Vuosi sitten: kohtaamisia työmatkalla

5. kesäkuuta 2016

Vuosi sitten kesäkuun alussa minulla ei olisi ollut aikaa ihmetellä kotitalomme postilaatikon lukitsemista, kuten tänä keväänä, koska olin työharjoittelussa. Takana oli jo seitsemän kokonaista työpäivää. Työharjoitteluni oli hyvin liikkuvaa ja siihen kuului jalkautuminen eri pikkukaupunkeihin/-kyliin Franciacortan viinialueella ja Iseo-järvellä. Kävelin todella paljon ja tärkein apuvälineeni oli käsimatkalaukku, jossa kuljetin tarvittavat materiaalit. Sen sijaan työmatkallani juna oli vakiovaruste ja joskus sen korvasi bussi. Kohtaamiset kuuluivat työnkuvaan, mutta myös työmatkalle mahtui monenlaista.

Muutamia kohtaamisia työmatkaltani: 

Asemalle saattaja

Olin vihdoinkin lopettanut vierailun päivän viimeisessä baarissa. Italian tapauksessa baarit ovat siis aina kahvilan tapaisia eivät missään mielessä samanlaisia kuin suomalaiset baarit. Eli Italiassa bar = kahvila ja sen sijaan suomalainen baari = discoteca. Palataanpa takaisin tarinaan. 

Olin siis vieraillut päivän viimeisessä baarissa, joka olikin todella syrjäinen. En halunnut palata takaisin samaa reittiä keskustan kautta vaan halusin suunnata suoraan juna-asemaa kohti. En kuitenkaan ollut täysin varma reitistä. Epäröin tietyömaan reunalla, jossa kaikki kävelytiet loppuivat eikä liikenneympyrää päässyt ohittamaan. Päätin kysyä neuvoa eräältä samassa kohtaa tietä ylittävältä vanhahtaviin urheilutamineisiin sonnustautuneelta herralta sen sijaan, että olisin kaivanut tabletin laukun syövereistä. Ylitettiin liikenneympyrä tuosta vaan liikenteen seassa ja herra neuvoi minulle oikean reitin. 

Olin juuri jatkamassa matkaa, kun herra kysyi saisiko hän saattaa minua vähän matkaa, olihan suunta sama. Toki, eipähän minun tarvinnut miettiä oikeaa suuntaa. Hän oli kuulemma menossa hakemaan lapsenlasta koulusta. Juteltiin niitä näitä. Ei mitään kummenpaa. Herra ei ollut kovin puhelias. Loppumatkasta kotinsa kohdalla herra vitsaili, että nyt varmasti saa satikutia vaimolta, joka katsoo ikkunasta.

Ukko asemalaiturilla

Eräänä päivänä töiden jälkeen odottelin junaa asemalaiturilla. Ensin eräs t-paitaan ja farkkuihin pukeutunut isomahainen ukko kysyi minulta junan aikataulua. Odoteltiin molemmat myähässä olevaa junaa, joten en tiennyt tarkkaa lähtöaikaa. Vähän ajan päästä samainen ukko kommentoi junien aikatauluja. Sitten se kysäisi minulta jotain ja siitä se tyypillinen "aa olet ulkomaalainen" -ristikuulustelu sitten lähti. 

Onnekseni kyseinen ukko piti puhumisesta, joten vastaamisen osalta pääsin helpolla. Suomalaisiin verratessa kyytiä saivat niin italialaiset naiset kuin tavatkin. Puhuttiin italialaisten naisten laiskuudesta. Puhuttiin ruoasta ja miten kaikki oli ennen paremmin. Nykyisin ruokakaan ei maistu miltään ja kaikki syövät huonosti. 

Keskustelun huippuhetkiin kuului ukon huomautus suomalaisten lukumäärään liittyen. Ukon mielestä Suomessa oli paljon enemmän asukkaita kuin Italiassa. Täytyy sanoa, että ukko yllättyi pahan kerran, kun paljastin oikean asukasluvun. Olisin niin halunnut nauraa. Kyseinen ukko oli sitä laatua, joka tietää aina kaiken ja jolla on aina mielipide kaikesta. Kun yhtäkkiä paljastuu, että nyt meni pahasti pieleen oman tiedon kanssa, se vetää ukon hiljaiseksi. Erehdys sivuutettiin kuitenkin sukkelasti ja juttu sen kuin jatkui. Puheen nopeus oli kylläkin rauhallinen, mutta kommentteja riitti siitä huolimatta. Onneksi juna lopulta saapui, tervehdin ja syöksyin eri vaunuun. 

Tummaihoinen kanssamatkustaja

Eräänä aamuna olin junassa matkalla taas yhteen pikkupaikkaan. Istuin itsekseni, kunnes vastapäiselle penkille istuu tummaihoinen nuori mies. Matka jatkuu hiljaisuudessa, enkä kiinnitä mieheen erityisesti huomiota. Yhtäkkiä mies tarttuu minun viereisellä istuimella olevaan käsilaukkuunni ja haluaa siirtää sen minua vastapäätä. Otan laukun itselleni. Mies kysyy voiko istua minun viereeni, koska aurinko paistaa  ikävästi silmiin. Tottakai. Sitten mies alkaa puhua. Ensin en ymmärrä mitään. Englantia kai se oli, mutta ymmärtäminen oli todella vaikeaa. Mies selittää, ettei yleensä puhu junassa kaikkien kanssa. Minulle hän halusi puhua, koska olin kuulemma hyvä ihminen. Katseestani kuulemma näki, että minulle voi alkaa puhumaan. Vastailen jotain, mutta enimmäkseen kuuntelen. Jumalan siunausta. 

En kuulemma puhu kovin hyvää englantia. No, en vastaillut hirvesti, koska en kertakaikkiaan ymmärtänyt miehen kysymyksiä. Hän oli kuulemma ghanalainen ja paennut kotoaan, koska muuten hänet olisi tapettu. Miehen arvet pysäyttivät. Ihmisiä oikeasti hakataan ja leikellään. Ihmisiä oikeasti uhataan ja pakotetaan pakenemaan. Hän oli ihan yksin. Isä oli jo kuollut ja äitikin luultavasti, koska häneen ei enää saanut yhteyttä. En oikein tiennyt miten olisin reagoinut. En osannut sanoa juuri mitään. 

Sitten mies huomasi minun sormukseni ja aihe pomppasikin naimisiin menemiseen. Mies selitti vaikka mitä hääperinteistä ihan innoissaan. En ymmärtänyt kaikkea, koska sekaan mahtui paljon afrikkavaikutteisia sanoja. No, lopulta oli minun pysäkkini vuoro. Vielä viimehetkellä mies kysyi minun puhelinnumeroani. Yritin ystävällisesti selittää, etten anna numeroani tuntemattomille. Mies oli kyllä mukava ja olisi varmasti ollut kiinnostavaa kuulla enemmän hänen elämästään, mutta periaatteesta en anna numeroani noin helposti. Hänkin asuu Bresciassa, ehkäpä törmätään joku päivä. Tai ehkä ei.

Keski-ikäinen nainen hississä

Olin omissa ajatuksissani. Olin jo melkein kotona. Enää hissillä ylös metrosta ja yhdet portaat. Metro saapuu laituriin, ovet avautuvat, olen heti hissin edessä. Painan nappia ja astun sisään noin viiden muun henkilön kanssa. Vieressäni on eräs rouva, joka katsoo minua. Yhtäkkiä hän huomauttaa aukiolevasta matkalaukusta. Vastaan ystävällisesti, että valitettavasti laukku jää väkisin auki, koska siellä olevat kartat ovat liian isoja. En kertakaikkisesti voi sulkea yhtä taskua. 

Hetken hiljaisuus. Sitten samainen rouva kommentoi hiuksiani. Hän kehuu vuolaasti. En saa sanoista ihan selvää, mutta jotain sensuaalisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvää rouva selittää. Samalla rouva osoittelee hiusmallini linjoja ja leikkausta. Hymyilen, kiitän kohteliaisuudesta  ja vastaan vielä jotain. Puhutaan hetki kampaajien osaamisesta. 

Hissin ovet avautuvat ja ollaan ylemmässä kerroksessa. Lähden kohti portaita, kun samainen rouva viittoilee toista hissiä kohti. Kiitän, mutta kieltäydyn. Viimeisen pätkän menen yleensä portaita pitkin, koska pääsen heti lähemmäksi kotia. Mitähän rouvalla olisi vielä ollut mielessä? 

Vanha pappa kirkon edessä

Eräänä päivänä olin parkkeerannut itseni yhdelle aukiolle kirkon eteen. Yritin järjestää materiaalejani ja tavaroitani parhaani mukaan. Tavarani olivat aika lailla levällään. Yhtäkkiä kirkon vierustaa köpötteli melko vanha pappa, joka kysyi minulta jotain häistä. En heti ymmärtänyt, koska kysymys ”onko nyt jotkut häät?” ei ollut ensimmäisenä mielessä. 

Mies toisti kysymyksensä. Vastasin, etten tiennyt ja pappa meni itsekseen mutisten pois. Ensin hän kuitenkin osoitti minua ja kirkkoa ja sanoi kuvitelleensa, että nyt olisi häät. En missään mielessä istu useimpien pikkukylien peruskuvaan. Minusta näkee tietenkin  jo kauaksi, etten ole heikäläisiä, mutta että ihan naimisiin olisin ollut menossa... En mielestäni ollut edes pukeutunut erityisen tyylikkästi, ainakaan italialaisella mittapuulla. ;) 

Vanhojen kirjoitusten kautta on ihana palata menneisiin tunnelmiin ja muistoihin!

Mitä sinä teit vuosi sitten? Vieläkö muistat?

0

Raidoista ja blogin nimestä

Mitä blogini nimi minulle merkitsee? Mistä nimi oikeastaan muodostuu?

Blogin nimi muodostuu raidoista:

No, raidat ovat yksinkertaisesti raitoja. Ne kiehtovat ja vetävät minua puoleensa varsinkin vaatteissa, mutta vaihtelevasti myös sisustuksessa. Raidallinen t-paita voittaa yksivärisen ilman tarkempaa harkintaa, mutta raidallisen sohvatyynyn kanssa mietin kaksi kertaa. Ongelmaksi muodostuvat liialliset raidat - jos alaosa on raidallinen ei siihen voi yhdistää raidallista yläosaa. Tai voihan sitä kokeilla, kuten minä viime viikolla. Lähdin liikenteeseen asulla, jossa housuissa oli pystyraitoja ja paidassa vaakaraitoja. Myönnän tunteneeni itseni liian raidalliseksi. Näköjään raidoillakin on rajansa.

Toisaalta raidoilla on minulle myös syvempi merkitys. Raidat merkitsevät minulle elämän kerroksellisuutta ja monimuotisuutta. Useat raidat muodostavat yhden kokonaisuuden. Eri levyiset ja eri väriset raidat sulautuvat yhteen ja  kulkevat samaan suuntaan. Jotkut raidat sopivat kuitenkin paremmin yhteen ja niistä saa aikaiseksi miellyttävämmän kokonaisuuden. Kuten elämässäkin, jokainen luo oman kokonaisuutensa, omat raitansa. Vaihtoehtoja on monia ja valinnoilla saa aikaan erilaisia kokonaisuuksia.

Blogin nimi muodostuu hetkistä:

Hetket ovat arjen perusta. Tavoitteenani on oppia huomaamaan paremmin myös arjen pieniä hetkiä ja oppia arvostamaan niitä. Juuri pienet jutut luovat pohjan hyvälle arjelle ja niiden kautta voi vaikuttaa arjen hyvinvointiin. Jos osaa antaa arvoa arjen perusjutuille, voi niiden päälle rakentaa kestävää ja onnellista elämää. Pienten ja usein mitättömiltä vaikuttavien juttujen arvostaminen ei kuitenkaan ole helppoa.

Usein pienet jutut jäävät huomaamatta. Esimerkiksi kuluneen kuukauden hyvien juttujen ja tapahtumien listaaminen auttaa hahmottamaan paremmin mitä kaikkea ihanaa yhteen kuukauteen mahtuukaan. Minä kirjasin toukuun hetkiä tänne blogiinkin. Kun aloittaa listaamisen isommista jutuista, hetkien tunnistaminen helpottuu pikkuhiljaa ja pienemmätkin jutut alkavat erottua. Kokeile sinäkin listaamista. Aamukahvi tai hetki sohvalla hengähtäen eivät tunnu tärkeiltä, mutta niillä on huomattava vaikutus. Ja juuri niitä pieniä juttuja parantamalla voit muuttaa arkeasi. Entä jos tekisit aamukahvistasi erityisen? Vaikuttaisiko se sinun päivääsi ja arkeesi?

Blogin nimi muodostuu retkistä: 

Matkailu, retket ja uusien paikkojen koluaminen tuovat vaihtelua arkeen. Lisäksi matkailu kiinnostaa minua ihan ammatillisessakin mielessä. Vaikka matkailu kiehtookin, en lopulta matkusta usein. Osittain ulkosuomalaisuuden sivuvaikutuksena matkustaessani käyn useimmiten Suomessa. Onneksi matkailla voi myös lähelle - ei aina tarvitse lähteä kauas nähdäkseen jotain uutta.

Retket ovat oiva tapa matkustaa ja piristää arkea, vaikka aikaa on vähän. Esimerkiksi yksi viimeisimmistä retkistäni suuntautui Brenon linnaan ja matkaan sinne meni alle puolitoista tuntia. Arjesta irtaantuminen ei paljoa vaadi! Toisaalta hyviä vaihtoehtoja ovat myös tapahtumat, omassakin kaupungissa, kuten Mille Miglia täällä Bresciassa.

Vaikka ainakin minulle retkestä tulee ensimmäisenä mieleen luontoretki, tarkoitan sillä kuitenkin kaikenlaista matkailua, kiertelyä ja tutkiskelua lähiseudulla ilman kohteessa yöpymistä. Vierailu lähikylässä tai viereisen järven rannalla on mitä mainioin retki. Ja eikös läheisellä aukiolla istuskelukin lasketa retkeksi? Ainakin melkein, jos ottaa eväätkin mukaan. Päivä uuteen paikkaan tutustuen rentouttaa ja tuo arkeen kaivattua vaihtelua.

Raidat + hetket + retket = ihanan arjen perusta

Nimensä mukaisesti Raidallisia hetkiä ja retkiä -blogini on sekalainen kokoelma arjen hetkiä ja satunnaista matkailua, varsinkin minun lähialueille eli Brescian ympäristöön Pohjois-Italiassa. Lisää ajatuksia blogin aloittamisesta löytyy ensimmäisestä postauksesta. Raidat sen sijaan jäävät pääsiassa ruudun tälle puolen, paitsi jos innostun poseeraamaan kameran edessä. ;)


Lue myös nämä:

• Kurkkaa myös Facebook- ja Instagram-tilit!
• Haaste: Kurkistus kulissien taakse - missä kirjoita blogiani

Ihanaa sunnuntaita!

Katariina

2