Outo ja jotenkin nurinkurinen päivä Milanossa

13. elokuuta 2017

Tällä viikolla minun oli tarkoitus lähimatkailla. Olin miettinyt Garda-järvellä piipahtamista tai Franciacortan viinialueen koluamista, mutta jostain syystä Milano tuntui yhtäkkiä kiehtovimmalta vaihtoehdolta. Kuka nyt helteellä isoon kaupunkiin haluaisi?? Minä näköjään - kummallinen päähänpinttymä.

Olen käynyt Milanossa lukemattomia kertoja, mutta silti en jotenkin ole sinut sen kanssa. En oikein tiedä pidänkö siitä vaiko enkö. Yleensä se tuntuu liian kiireiseltä ja ihmisiä on liian paljon liikenteessä. Opiskelijoita, liikemiehiä, turisteja ja muita tallailijoita. Ja ne Duomon edessä olevat pulut, joita ihmiset kuvaavat olkapäillä istumassa. Ällöttävää. Tai käsikoruja pakolla ranteeseen sitovat rahan kerjääjät. Ahdistavaa. Milano on myös niin iso, etten oikein tiedä mihin menisin ja mitä tekisin. Haahuilukin on välillä hankalaa, koska se on vaan niin iso. En tiedä mistä aloittaisin.

Onneksi päätin tällä kertaa omistaa retkipäivän juuri Milanolle, sillä kohtasin erilaisen Milanon. Oudolla tavalla erilaisen Milanon. Asiat sujuivat päinvastoin kuin normaalisti ja tunnelma ei vastannut totuttua. Kaiken kaikkiaan hyvä päivä, vaikka muutama pettymyskin sattui matkalle. 

Miten Milano oli erilainen? Miksi nurinkurinen?



Milanon kadut huokuivat odottamatonta rauhaa ja levollisuutta. Minut valtasi päinvastainen tunnelma kuin normaalisti. Kaikkialla oli jotenkin tyhjempää kuin yleensä. Ympärillä leijui sellainen kesään kuuluva lämpöä hehkuva, pysähtynyt hiljaisuus, tiedäthän. Kiire oli kadonnut johonkin. Olo oli levollinen. Olinko varmasti Milanossa?


Corso Garibaldilla on useita rykelmiä penkejä, joilla on mukava istuskella. Tällä kertaa kokemus oli erityisen miellyttävä. Ohi ei pyyhältänyt jatkuvalla syötöllä ihmisiä vaan oli hiljaista ja jotenkin pysähtynyttä. Oli kuuma ja olo oli jotenkin raukea. Jäin yhdelle penkille kuuntelemaan hiljaisuutta, jonka rikkoi välillä maan alla kulkevan metron humina. Tarkkailin katua ja muutamia ohi kulkevia turisteja. 


Minulle Milano on ollut pääasiassa liikennettä ja ihmisten seassa jatkuvaa pujottelua. Olen kierrellyt ympäriinsä, mutta jotenkin päällimmäisenä tunnelmana on ollut rauhattomuus. Tällä reissulla kolusin lisää kujia ja löysin rauhaisia nurkkia, joihin en ollut ennen törmännyt. Söin leipomosta ostetun lounaani yllä olevan kuvan rakennuksen vihreässä varjossa. Uskomattoman rauhaisaa. Muutama muukin lounasti samassa rauhaisassa sopukassa. Olenkohan kierrellyt ennen väärissä paikoissa?



Päivän pettymys oli monien kahviloiden kesäloma. Yllätyin pahan kerran. Olin suunnitellut käyväni muutamassa erinomaisessa kahvilassa ja vesikielellä haaveilin ihanasta aamiaisesta ja hyvästä kahvista. Molemmat kahvilat olivat kuitenkin kiinni ja kesälomalla. Tein ihan turhaan pitkä reissun jalan. Aamiaishammasta kolotti ikävästi. En odottanut tällaista kesälomabuumia Milanossa, joka on kuitenkin iso kaupunki. Tietenkin unohdin, että se on keskeinen kaupunki nimenomaan liike-elämälle ja business-matkailulle, joita kesällä ei ole. Tietenkin lomaa pitävät myös kahvilat.


Myös Naviglin alueen tunnelma oli nurinkurinen. Olin ilmeisesti liian aikaisin liikenteessä, sillä se oli ihan kuollutta seutua. Yleensä olen ollut siellä illemmalla, jolloin paikat heräilevät ja ihmiset kerääntyvät aperitiiville. Tällä kertaa aurinko porotti ja liikkeellä oli vain muutamia turisteja, kun sahasin edestakaisin kanavan vartta yhtä luomukauppaa etsien. Erehdyin kanavasta: kauppa oli siinä kohdassa jota ajattelinkin, mutta eri kanavan varrella.


Päivän nurinkurisuus ilmeni myös liikennevälineiden kanssa. Ensinnäkin juna oli uusi sekä mennessä että tullessa. Yleensä osun uudempaan junaan melko harvakseltaan - nyt samana päivänä kahdesti! Uudella junalla matka taittuu huomattavasti mukavammin kuin vanhalla ja likaisella, joka heiluu, kolisee ja jossa usein haisee ja ilmastointikaan ei toimi. Lisäksi löysin molemmilla kerroilla paikan naama menosuuntaan! Joskus ruuhka-aikaan on vaikea saada edes istumapaikkaa, saatikka valita naaman suuntaa.

Yleensä menen juna-asemalle aina kiireessä ja melko viime tipassa. Tällä kertaa olin hyvissä ajoin, mutta metro ei pysähtynytkään Centralen rautatieasemalla. Rakennustöitä kuulemma. Onneksi samalla metrolla pääsi myös yhdelle toiselle juna-asemalle, jossa Bresciaan menevä juna pysähtyy. Ruuhka-aikaan siltä asemalta junaan noustessa ei saa useimmiten edes istumapaikkaa. Tällä kertaa juna oli tyhjempi kuin normaalisti ja paikkoja oli vielä hyvin.


Lue myös:

Oletko sinä kokenut saman kaupungin usealla eri tavalla?

Katariina

16 kommenttia

  1. Kuulostaa parista vastoinkäymisestä huolimatta oikein onnistuneelta reissulta :) Olen käynyt Milanossa kerran parin päivän reissulla, enkä lämmennyt kaupungille lainkaan. Mutta ehkäpä tuollaisena harvinaisen rauhallisena päivänä saattaisinkin tykätä siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole lukuisista käynneistä huolimatta koskaan varsinaisesti pitänyt Milanosta, joten en ihmettele ettei se sinuakaan valloittanut. Minusta Milano on vaikea kaupunki, joka vaatii aikaa. Nyt viimeisimmällä reissullani aloin jo viihtymään - hiljaisuudella oli osuutta asiaan. ;)

      Jos vielä joskus päädyt Milanoon, niin suosittelen kuljeksimaan Breran alueen kujilla. Ne on oikein tunnelmallisia. Corso Garibaldi on myös ihan viihtyisä katu. :)

      Poista
  2. Vähänpä Milanosta tiedän, kaupungissa on kanaaleja! Oho! Mua kiinnostaisi käydä joskus Milanon muotiviikoilla. Onko sulla kokemusta näistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Milanon kanaalit ei kyllä ole mitään verrattuna Venetsian kanaaleihin, mutta luohan ne silti kivan tunnelman. :)

      En valitettavasti ole koskaan käynyt Milanon muotiviikoilla, joten en osaa antaa neuvoja. :/ Jos törmään niihin liittyviin vinkkeihin, kirjoitan sinulle niistä. :)

      Poista
  3. Kovin hiljaiselta tosiaan Milano näyttää. Olen juurikin Garda-järveltä käynyt Milanossa ja heti rautatieasemalla pääsin todistamaan ryöstöä. Niiden tuntien aikana, jotka Milanossa vietin, totesin ettei Milano ole minua varten enkä minä Milanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, oletpa sinä joutunut heti ikävään tilanteeseen! Minä en ole onneksi koskaan törmännyt mihinkään vastaavaan. Milanoon ei tosiaan ole helppo ihastua ensisilmäyksellä. Minä alan nyt vähitellen tykästyä myös Milanoon. :) Tällä hiljaisella reissulla oli varmasti osuutta asiaan. Milanossa kannattaa selvästi käydä elokuussa, jos haluaa hiljaisemman kaupungin! ;)

      Poista
  4. Oho, Milanoko hiljainen ja rauhallinen. Olen käynyt Mi,lanossa vain yhden päivän verran. Silloin sattui olemaan jokin lakkopäivä eikä mikään toiminut. Junakin jätti meidät kauas keskustasta ja taksitkin lakkoilivat. Mutta tuomiokirkon katto ja sen patsaat olivat ehdottomasti käynnin arvoiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää, että teillä on käynyt noin huono tuuri! Lakkoilu sekoittaa koko kaupungin eikä silloin ole mitään herkkua siirtyä paikasta toiseen. :/ Tuomiokirkon katosta ja terassista olen samaa mieltä! Upeat näkymät! Onneksi pääsitte myös nauttimaan! :)

      Poista
  5. Mielenkiintoinen postaus. Itselle oikeastaan merkittävämpi tuollaisia kokemuksia vieraillut kaupungeissa urheilutapahtumien ja ei-tapahtumien aikaan. Kun on esimerkiksi jotkut isot jalkapallokisat menossa kuten EM tai MM-kisat, niin kisakaupungit ovat aivan erilisia kuin normaalisti. Eli jos tutustuu tällaisiin paikkoihin isojen tapahtumien aikaan saa kaupungista aivan vääränlaisen kuvan. Joissain paikoissa aikainen aamu saattaa erota todella erilaisena kuin muuten kaupunki on tai sitten uskonnollisina pyhäpäivinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia mielenkiintoisesta kommentista!
      Urheilutapahtumat ja muut suuret tapahtumat vaikuttavat ja vääristävät varmasti huomattavasti paikan tunnelmaa. Sekä hyvässä että pahassa. Pitäisi varmasti vierailla samassa paikassa kisojen jälkeen, että tietäisi millaisesta paikasta oikeasti on kyse. :)

      Poista
  6. No tosiaan, noina hetkinä saa melkeinpä nipistää itseään, että onko hereillä vai ei, kun tavallisesti niin ruuhkainen kaupunki onkin niin kovin rauhallinen!

    Minulla on myös hieman kaksijakoinen suhtautuminen Milanoon: sen rumia betonikuutioita inhoan ja vanhan ajan tunnelmaa henkiviä pikkukujia ja upeita rakennuksia rakastan! Milano on hyvä paikka muutaman päivän pysähdykselle, josta on sitten ihana jatkaa väljemmille (ja kauniimmille) vesille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihana päivä! Aika kuuma, mutta onneksi ei ihan liian tukahduttava. :)

      Minusta Milano vaatii kärsivällisyyttä ja varmasti muutaman päivän, että siitä pääsee edes vähän kärryille. Minä tarvitse edelleen aikaa! ;)

      Poista
  7. Minä kuulun niihin harvoihin, jotka ovat tykästyneet Milanoon heti ensimmäisellä kerralla. En tiedä, miten asiat menivät niin kohdalleen, mutta minusta kaupunki oli ihana. Ehkä yhtenä syynä oli se, että saavuimme kaupunkiin hyvin aikaisin aamulla, kun kaupunki vasta heräili. Saimme kävellä ihan rauhassa ilman minkäänlaisia ruuhkia rautatieasemalta Naviglilla sijaitsevalle hotellillemme. On kuitenkin varmasti ollut virkistävää nähdä kaupunki ihan uudenlaisena: minulle on käynyt samanlainen ilmiö, kun olen joskus palannut johonkin aurinkoisena päivänä, kun edellisen kerran sää on ollut sateinen. Myös säällä on suuri merkitys siinä, miten jotkut paikat kokee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa teillä ollut ihana ensikohtaaminen! :) Harva on minulla kommentoinut tykästyneensä Milanoon heti.

      Komppaan sään merkityksessä. Minulla on edelleen ihan surkea kuva Bolognasta, koska vierailin siellä sateisena ja harmaana syyssunnuntaina. Kaikki oli kiinni ja seuranaan ei oikein napannut. Pitää varmasti käydä joskus uudella vierailulla. :)

      Poista
  8. Hauska postaus. Minulle ei ole vielä päässyt käymään niin, että tuttu kohde tuntuisikin yllättäen ihan erilaiselta. Ehkä sekin päivä vielä tulee? Itse kävin Milanossa viiden päivän verran toissa kesänä, ja rakastuin ihan täysin. Oli heinäkuu, ja todella kuuma - mutta silti Milano oli ihana! Lähtisin koska tahansa uudelleen kokemaan sen jollakin toisella tavalla, tai sitten sillä samalla kun viimeksi. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sinä olet varmaan kokenut Milanon lievemmän kesäisen version. Heinäkuussa saattaisi olla jo vähän hiljaisempaa kuin syksyllä ja talvella. Ehkä? :)

      Ja viidessä päivässä ehtii varmaan jo päästä enemmän sinuiksi paikan kanssa. Oli varmasti ihanaa kierrellä Milanon kujia oikein ajan kanssa!

      Poista

Kommentit piristävät aina ja saavat teidät lukijat tuntumaan todellisemmilta. Älä hätäänny, jos kommenttisi ei näy samantien - minun pitää ensin hyväksyä se. Kiitos! :)

Sisällön tarjoaa Blogger.