6x lounas Milanossa - Centrale rautatieaseman alue

Milanossa on paljon ihania lounaspaikkoja, mutta niiden löytäminen saattaa olla hankalaa. Vietin puoli vuotta tutustuen Milanon lounastarjontaan (lue: olin töissä Milanossa) ja haluan esitellä teille muutamia omia suosikkejani.

3

Outo ja jotenkin nurinkurinen päivä Milanossa

Tällä viikolla minun oli tarkoitus lähimatkailla. Olin miettinyt Garda-järvellä piipahtamista tai Franciacortan viinialueen koluamista, mutta jostain syystä Milano tuntui yhtäkkiä kiehtovimmalta vaihtoehdolta. Kuka nyt helteellä isoon kaupunkiin haluaisi?? Minä näköjään - kummallinen päähänpinttymä.

Olen käynyt Milanossa lukemattomia kertoja, mutta silti en jotenkin ole sinut sen kanssa. En oikein tiedä pidänkö siitä vaiko enkö. Yleensä se tuntuu liian kiireiseltä ja ihmisiä on liian paljon liikenteessä. Opiskelijoita, liikemiehiä, turisteja ja muita tallailijoita. Ja ne Duomon edessä olevat pulut, joita ihmiset kuvaavat olkapäillä istumassa. Ällöttävää. Tai käsikoruja pakolla ranteeseen sitovat rahan kerjääjät. Ahdistavaa. Milano on myös niin iso, etten oikein tiedä mihin menisin ja mitä tekisin. Haahuilukin on välillä hankalaa, koska se on vaan niin iso. En tiedä mistä aloittaisin.

Onneksi päätin tällä kertaa omistaa retkipäivän juuri Milanolle, sillä kohtasin erilaisen Milanon. Oudolla tavalla erilaisen Milanon. Asiat sujuivat päinvastoin kuin normaalisti ja tunnelma ei vastannut totuttua. Kaiken kaikkiaan hyvä päivä, vaikka muutama pettymyskin sattui matkalle. 

Miten Milano oli erilainen? Miksi nurinkurinen?

Milanon kadut huokuivat odottamatonta rauhaa ja levollisuutta. Minut valtasi päinvastainen tunnelma kuin normaalisti. Kaikkialla oli jotenkin tyhjempää kuin yleensä. Ympärillä leijui sellainen kesään kuuluva lämpöä hehkuva, pysähtynyt hiljaisuus, tiedäthän. Kiire oli kadonnut johonkin. Olo oli levollinen. Olinko varmasti Milanossa?

Corso Garibaldilla on useita rykelmiä penkejä, joilla on mukava istuskella. Tällä kertaa kokemus oli erityisen miellyttävä. Ohi ei pyyhältänyt jatkuvalla syötöllä ihmisiä vaan oli hiljaista ja jotenkin pysähtynyttä. Oli kuuma ja olo oli jotenkin raukea. Jäin yhdelle penkille kuuntelemaan hiljaisuutta, jonka rikkoi välillä maan alla kulkevan metron humina. Tarkkailin katua ja muutamia ohi kulkevia turisteja. 

Minulle Milano on ollut pääasiassa liikennettä ja ihmisten seassa jatkuvaa pujottelua. Olen kierrellyt ympäriinsä, mutta jotenkin päällimmäisenä tunnelmana on ollut rauhattomuus. Tällä reissulla kolusin lisää kujia ja löysin rauhaisia nurkkia, joihin en ollut ennen törmännyt. Söin leipomosta ostetun lounaani yllä olevan kuvan rakennuksen vihreässä varjossa. Uskomattoman rauhaisaa. Muutama muukin lounasti samassa rauhaisassa sopukassa. Olenkohan kierrellyt ennen väärissä paikoissa?

Päivän pettymys oli monien kahviloiden kesäloma. Yllätyin pahan kerran. Olin suunnitellut käyväni muutamassa erinomaisessa kahvilassa ja vesikielellä haaveilin ihanasta aamiaisesta ja hyvästä kahvista. Molemmat kahvilat olivat kuitenkin kiinni ja kesälomalla. Tein ihan turhaan pitkä reissun jalan. Aamiaishammasta kolotti ikävästi. En odottanut tällaista kesälomabuumia Milanossa, joka on kuitenkin iso kaupunki. Tietenkin unohdin, että se on keskeinen kaupunki nimenomaan liike-elämälle ja business-matkailulle, joita kesällä ei ole. Tietenkin lomaa pitävät myös kahvilat.

Myös Naviglin alueen tunnelma oli nurinkurinen. Olin ilmeisesti liian aikaisin liikenteessä, sillä se oli ihan kuollutta seutua. Yleensä olen ollut siellä illemmalla, jolloin paikat heräilevät ja ihmiset kerääntyvät aperitiiville. Tällä kertaa aurinko porotti ja liikkeellä oli vain muutamia turisteja, kun sahasin edestakaisin kanavan vartta yhtä luomukauppaa etsien. Erehdyin kanavasta: kauppa oli siinä kohdassa jota ajattelinkin, mutta eri kanavan varrella.

Päivän nurinkurisuus ilmeni myös liikennevälineiden kanssa. Ensinnäkin juna oli uusi sekä mennessä että tullessa. Yleensä osun uudempaan junaan melko harvakseltaan - nyt samana päivänä kahdesti! Uudella junalla matka taittuu huomattavasti mukavammin kuin vanhalla ja likaisella, joka heiluu, kolisee ja jossa usein haisee ja ilmastointikaan ei toimi. Lisäksi löysin molemmilla kerroilla paikan naama menosuuntaan! Joskus ruuhka-aikaan on vaikea saada edes istumapaikkaa, saatikka valita naaman suuntaa.

Yleensä menen juna-asemalle aina kiireessä ja melko viime tipassa. Tällä kertaa olin hyvissä ajoin, mutta metro ei pysähtynytkään Centralen rautatieasemalla. Rakennustöitä kuulemma. Onneksi samalla metrolla pääsi myös yhdelle toiselle juna-asemalle, jossa Bresciaan menevä juna pysähtyy. Ruuhka-aikaan siltä asemalta junaan noustessa ei saa useimmiten edes istumapaikkaa. Tällä kertaa juna oli tyhjempi kuin normaalisti ja paikkoja oli vielä hyvin.

Lue myös:

• Brenon linnan taikaa ja vilahdus pyöräilijöistä
• Portaiden ja kujien Varenna - Como-järvi
• Tunnelmia upealta uima-altaalta

Oletko sinä kokenut saman kaupungin usealla eri tavalla?

Katariina

16