Kaksi kieltä - kaksi nimeä

24. syyskuuta 2017


Ulkomaille muutto saattaa vaikuttaa nimeen. Nimien lausuminen ja ääntäminen vaihtelee maittain ja tutustakin nimestä saattaa siis sukeutua ihan erilainen. Minun tapauksessani päädyin käyttämään toista nimeäni.

Minä olen joka kerta
Suomeen suuntautuneen reissun jälkeen hieman sekaisin omaan nimeeni liittyen. Siis toki minä edelleen nimeni tiedän - molemmat niistä - en vain tiedä kumpi olisi se oikea. Suomen reissulla voi olla outojakin vaikutuksia! 



Miten ulkomaille muutto on vaikuttanut nimeeni? 

Minulla on siis kaksi nimeä, kuten yleensä kaikilla suomalaisilla on. Ensimmäinen nimeni on Piia ja toinen Katariina. Italiassa nimiä on muuten useimmiten vain yksi!

Katariina-nimen käyttämisen aloittaminen ei liity suoraan Italiaan muuttoon, vaan pikemminkin kieleen. Jo Suomessa asuessani italialainen puoliskoni kutsui minua Katariinaksi. Se oli eräänlainen hellittelynimi. Me puhuimme keskenämme suurimmaksi osaksi Italiaa, joten aloin yhdistämään Katariinan italian kieleen. Suomalaisille kavereille olin edelleen Piia. Vasta Italiaan muutettuamme aloin esittelemään itseni aina Katariinaksi, puhuinhan kaikkien kanssa Italiaa ja Katariina liittyi minusta nimenomaan italiaan.

Haastavaksi tilanteen tekee molempien etunimien käyttäminen, mutta eri konteksteissa. Käytännössä Suomessa olen Piia, kun taas Italiassa muuntaudun Katariinaksi. Sen lisäksi Katariina kääntyy italialaisten suussa useimmiten Caterinaksi tai kavereiden kesken Kateksi. Monimutkaista, eikö? 

On siinä pääparalla tekemistä loman jälkeen, kun pitää taas kääntää asetukset Italian asentoon. 

Miksi käytän kahta eri nimeä?

Nykyään minulle on luontevaa vaihtaa nimeä kielen mukaan. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta minä olen tottunut liittämään italian kieleen Katariina-nimen. En osaisi esitellä itseäni Piiaksi - tai ainakin se tuntuu oudolta. 

Haaveilin toisen nimeni käytöstä oikeastaan jo lukiossa. Olisin halunnut aloittaa uuden vaiheen uudella nimellä. Uuteen lukioon, tuntemattomien keskelle, siirtyminen olisi ollut oivallinen tilaisuus esitellä itseni Katariinaksi. Se kuitenkin jäi vain haaveeksi aina yliopiston ensimmäiseen vuoteen asti, jolloin siis tutustuin toiseen puoliskooni. Siitä alkoi matkani Katariinaksi.

Vaikuttaako nimen vaihto persoonaan?

En ole ainakaan huomannut mitään mullistavaa luonteen muutosta eri nimiin liittyen. Voisi kuvitella, että Italiassa imisin itseeni ja Katariina-nimeen paikallista sosiaalisuutta ja avoimuutta. Minusta kuitenkin tuntuu, että nimestä riippumatta olen aina oma itseni, joten onneksi persooniakaan ei ole kehittynyt useampia. Niiden välillä sompailu se vasta hankalaa olisikin. Ajattele, jos aina Suomessa piipahduksen jälkeen pitäisi muistaa asettaa luonnekin taas kohdalleen. Nimen kanssa on jo tarpeeksi tekemistä! 

Mitä hankaluuksia kahdesta nimestä aiheutuu?

Pakko myöntää, että kaksi nimeä saa välillä pään pyörälle. Varsinkin esittelytilanteet ja esimerkiksi sähköpostin allekirjoittaminen tuottaa toisinaan päänvaivaa. 

Välillä emmin hetken ennen kuin esittelen itseni Katariinaksi, mutta ei se Piiakaan enää niin sutjakasti suusta solahda. Aina saa miettiä hetken. Ja vaikka ajattelisinkin heti Katariinaa niin senkin lausumista saan hetken miettiä. Onko helpompi sanoa suoraan Caterina, kun Katariina siksi kuitenkin kääntyy jos paremmin tutustutaan? 

Viime aikoina erityisesti sähköpostin allekirjoittaminen on tuottanut päänvaivaa. Yleensä kirjoitan Katariina, mutta uuden työn tiimoilta olen harkinnut Caterinaa. Sekoitanko kaikkien pään kirjoittamalla Katariina, jos muut kuitenkin tuntevat minut Caterinana? Ja työsähköpostikin on Caterina-nimellä. No, päätin pysyä edelleen Katariinassa - enhän voi ihan miten sattuu muuttaa nimeäni. 

Oudointa on jos samaan tilanteeseen liittyy sekä suomalaisia että italialaisia tuttujani. Kuka minä silloin olen? Kerrankin eräs suomalainen ystäväni oli esitellyt minut Piiana, kun minä Italiassa olen aina Katariina. Meinasin mennä ihan solmuun. :D



Nykyisin tuntuu jo ihan luontevalta olla Caterina! Minusta se on ihanaa, vaikka välillä olenkin vähän pyörällä päästäni. Tosin c-kirjainta vierastan ja mielessäni näenkin sen ennemmin Katerinana. Ja samasta syystä allekirjoitan ehdottomasti Katariina, vaikka joskus kirjoitusasua epäilenkin.

Onko sinun nimesi muuttunut ulkomaille muuton myötä? Äännetäänkö nimesi erilailla? 


Katariina

13 kommenttia

  1. Iina äännetään ihan kivasti, yhdellä i:llä, joskus siitä tulee Lina, mutta kirjoittaminen ei onnistu todellakaan! Minulla on kolme etunimeä, kaikissa pitkiä vokaaleja ja ne aiheuttavat edelleen silmienpyörittelyä ja tuskastuneita huokauksia. Eikä koko nimi edes mahdu kaikkiin virallisiin papereihin! Huomaan itsekin lausuvani Iinan lyhyemmällä i:llä, siihen on niin tottunut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi Iina ei kuitenkaan muutu sen suuremmin, vaikka kuulostaahan se suomalaiseen korvaan ihan erilaiselta lyhyemmän vokaalin kanssa äännettynä. ;)

      Poista
    2. Mulla on sama kokemus kuin toisella Iinalla: nimi on helppo ääntää, mutta usein monille tuottaa vaikeuksia ymmärtää, että nimessä tosiaan on kaksi i-kirjainta. Usein olen myös Lina. Viimeksi lentokentällä virkailija ei löytänyt varaustani (katsoi nimeni siis passista), kunnes tajusin sanoa, että nimi alkaa iillä. Ai niin, ja toisinaan n-kirjain tulee ulkomaalaisten suusta pitkänä, ja olen Inna :D

      Poista
  2. Ihan mielenkiinnosta, miksi nimi Katariina liittyy Italian kieleen? Poikaystäväni nimeä (Matias) väännellään aina ulkomailla, milloin sen on Mathias, Mattias, Matteo jne. Harvoin vaivaudumme korjaamaan, ellei kyse ole jostain virallisista papereista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäpä sitä suotta vääntämään, jos tosiaan ei kyse ole jostain virallisesta. Siinä tapauksessa minä yleensä lykkään samantien käteen passin - saavat sitten rauhassa tavailla minun nimeä. ;)

      Ei Katariina-nimi suoraan Italian kieleen liitykään vaan minä yhdistän sen siihen, koska toinen puoliskoni (hän on siis italialainen) alkoi käyttämään sitä hellittelynimenäni ja me tosiaan puhuimme keskenämme aluksi vain italiaa. Nykyisin liitän sen siis Italian kieleen. :) Pitääpä vähän täsmentää blogitekstiäkin, en ehkä kirjoittanut sitä kovin selvästi.
      Kiitos, että kysyit tarkennusta!

      Poista
  3. Tulen monikulttuurisesta perheestä, ja vanhempani valitsivat nimeni sen perusteella, että se sopii moneen kieleen. Venäjäksi olen Liza, suomeksi Liisa ja viroksi myös Liisa, mutta eri tavalla lausuttuna. Italiassa ja englannissa nimeni kirjoitetaan usein Lisa. Jotta asia olisi vielä vähän monimutkaisempi, on kastenimeni Elizaveta/Elisabet. Minulle nämä ovat kaikki vain yhtä samaa nimeä eri kirjoitus- ja ääntämismuodoilla, mutta ulkopuolisille olen joskus joutunut selittelemään tilannetta. Ehkä siis ihan hyvä, ettei minulla ole toista tai kolmatta nimeä, haha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh huh, mikä soppa! :D Onneksi sinulla on ainakin nimi, joka taipuu kaikille kielille! Eikö ole hankala muistaa käyttää oikeaa versiota? Tunnistatko helposti, kun sinua kutsutaan eri versioilla?

      Poista
  4. Voi ihana lukea ja voin kyllä jotenkin samaistua, vaikka itselläni kyse on paljon pienemmistä muutoksista. Suomalainen kirjoitusasu Veera kun tuottaa useimmissa maissa ongelmia heti, kun kuullaan, että niitä e-kirjaimia onkin enemmän kuin 1. Yleensä vokaalien määrä ei silti lisäänny, mutta lopputulos on Verra, Werra, Wera tai yleensä se Vera. Olen useaan otteeseen pohtinut nimen päivittämistä kansainvälisempään suuntaan, mutta ehkä kyseessä on vähän sama asia kuin sulla se C vai K -pohdinta. Se toinen 'e' on se jäänne suomalaisuudesta täällä kaiken muunmaisen keskellä, enkä ole siitä valmis luopumaan. Varsinkaan ajatellen sitä paperisotaa, joka virallisesta nimenmuutoksesta seuraisi. Häiden jälkeen kun pelkkä sukunimen vaihtaminen oli jo melkoinen prosessi (asuin silloin maassa, jossa sukunimi ei yleensä muutu - uutta ID-korttia sai odottaa puoli vuotta).

    Eli kyllä, maat muuttavat nimiä ja sitä, että kaikki versiot, Werra, Wera, Verra, Vera ja se Veera tuntuvat vähitellen omilta :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On silti vähän ärsyttävää, että joutuu aina tavaamaan nimeä - varsinkin virallisissa tilaisuuksissa.

      Onneksi eri versiot alkavat tuntua kuitenkin omilta. :) Ja minun tapauksessa suuri muutos, eli toisen nimen käyttäminen, oli ihan oma valinta. Olen jo sinut Katariinan kanssa, vaikka välillä kriiseilenkin. Minua ei haittaa, vaikka nimi vääntyy Caterinaksi, mutta mietin aina esittäytyessäni sanoisinko suoraan Caterina vai aloittaisinko Katariinalla. :D Ongelmia kerrakseen!

      Poista
  5. Mun nimi sanotaan ja kuullaan Italiassa tietenkin aina ilman hoota ja siksi pää kääntyykin aina, kun joku sanoo "è lì" (se on tuolla). Muuten se on onneksi lyhyt ja helppo tavata, toisin kuin pitkä sukunimeni. Käytänkin lähinnä etunimeä pöytävarauksia tehdessäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onneksi sinun nimesi ei kuitenkaan muutu miehen nimeksi ilman h-kirjainta, kuten vaikka Hilkka. ;) Tuo ”é lí” on hauska sattuma! :)

      Poista
  6. No nimiasia juuri nyt onkin ihmettelyn aiheena itselläni.
    Ihan normi arkikäytössä ei haittaa vaikka nimeäni täällä ei kukaan osaa lausua. Tai kirjoittaa. Johanna vielä menee vaikak sekin tuottaa täkäläisille vaikeuksia mutta pitkä sukunimeni on täysin mahdotonta. No sinällään arkikäytössä tämä ei ole ongelma, lähinnä vaan ihan hauskaa. Mutta.
    Kun työni puolesta alallani yleisesti käytetään omaa nimeä firman nimenä niin johan ollaan ongelmissa. Kukaan ei osaa lausua, ei kirjoittaa, ei googlata. Luopuvat jo heti kättelyssä. Nyt onkin vakavasti harkinnassa nimen vaihto työkäyttöä varten. Vaan kun en itse keksi mitään järkevää väännöstä niin joudun varmaan palkkaamaan jonkun markkinointi-ihmisen joka keksii minulle sopivamman "alter egon" mitä käyttäisin asiakkaiden kanssa. En kuitenkaan halua luopua sukunimestäni virallisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hankala tilanne! Suosittelen oikeasta ”työnimen” käyttämistä - vaikea nimi tekee varmasti hallaa yritystoiminnalle. Minunkin työsähköposti on Caterina- nimellä, työnantajan mielestä kukaan ei osaa muuten lähettää minulle sähköpostia. :) Ainoa haasta on esim. sähköpostien allekirjoitus. En osaa mitenkään kirjoittaa Caterinaa, vaan käytön Katariinaa. Sekoitankohan muiden päät?

      Miten sinun nimi-asiasi on muuten edennyt? Oletko saanut kehiteltyä uuden nimen? :)

      Poista

Kommentit piristävät aina ja saavat teidät lukijat tuntumaan todellisemmilta. Älä hätäänny, jos kommenttisi ei näy samantien - minun pitää ensin hyväksyä se. Kiitos! :)

Sisällön tarjoaa Blogger.