Ruokakauppakin voi olla mielenkiintoinen paikka ja tavalliseen ostosreissuun voi mahtua monenlaisia kohtaamisia. Meidän ruokakauppa sijaitsee ihan meidän kotiaukion toisella laidalla, joten matka ei ole pitkä. Sinne on niin helppo mennä, että käytännössä käyn siellä päivittäin. Muista asiakkaista minulla ei ole pahaa sanottavaa, mutta aika mielenkiintoisia hahmoja siellä kieltämättä käy. Tässä viimeaikojen parhaimmistoa. Ja postauksen kuvituksena on kuvia meidän aukiolta vähän eri kulmista katsottuna.
Ravioleja etsivä nykivä nainen
Kerran, kun katselin juustoja meidän ruokakaupassa, sain seurakseni oudosti nykivän naisen. Nainen oli todella laiha, mutta ihan kunnolla pukeutunut. Tosin hiukset olivat rasvaiset ja takussa. Naisen liikkeet olivat hassun nykiviä ja äkkinäisiä. Sen olalla roikkui reppu ja kädessä oli paketti ravioleja. Näin sen käyvän useamman muun asiakkaan luona ennen minua. Nainen kysyi oliko minulla antaa sille euroa, koska hänen pitäisi ostaa ravioleja. Naisen kädessä oli paketti yhden kalliimman merkin ravioleja. Minä opastin naisen raviolien hyllylle ja valitsin sille toisen pussin ravioleja - halvempia ja isomman pussin. Mekin syödään monesti niitä, vaikka ne eivät mitään erityistä merkkiä olekaan. Nainen oli erittäin tyytyväinen ja kiitteli kovasti.
Myöhemmin kassajonossa nainen sattui uudestaan silmään - siellä se edelleen kiersi, luultavasti pyytämässä rahaa. Kaupan henkilökunta ei kuulemma voinut tehdä mitään, koska vartija ei ollut vuorossa.
Kaalia punnitseva rouva
Erään kerran kun suuntasin ruokakaupan vihannesosastolla, jouduin keskelle mitä oudointa kiistaa. Keski-ikäinen rouva oli punnitsemassa valtavaa kaalia - tosin ilman vaakaan kuuluvaa kuppiosaa. Rouva oli erittäin tuohtunut siitä, että ruokakauppa huijaa ja rahastaa ylimääräistä kaikista vihanneksista. Hän ei halunnut maksaa vaakakupin tuomaa lisäpainoa. Siinä vaiheessa minut vedettiin mukaan keskusteluun.
Ei siinä selitykset auttaneet. Rouva ei mitenkään voinut käsittää, että hinnan laskeminen alkaa vasta vaakakupin jälkeen. Ei sitä kupin painoa laskuteta vaan paino on nollassa, kun kuppi on paikoillaan. Kaali painoi tietenkin enemmän kuin vaakakuppi ja siksi hinta oli erilainen ilman vaakakuppia. Tottakai jos kaalin painosta vähennetään ensin vaakakupin paino ja hintaa tulee vain vaakakupin painon jälkeen, näyttää siltä, että hinta alenee huomattavasti ilman vaakakuppia. Normaalisti vihanneksia ei edes voi punnita ilman vaakakuppia, koska paino jää miinuksen puolelle. Vain supersuuri kaali painaa enemmän kuin vaakakuppi.
Rouva oli aivan tosissaan selityksineen. Edes ruokakaupan myyjän väliintulo ei ratkaissut tilannetta. Pakenin paikalta tilaisuuden tullessa enkä tiedä jäikö rouvan kaali ostamatta.
Olan yli kuikuileva rouva
Erään kerran en tahtonut mahtua leipäosastolle. Liikkeessä paistetut leivät ovat seinällä olevissa laatikoissa, joista voi ottaa pussiin halutun määrän. Näin ei ole ollut vielä kovin pitkään (tai varmaan jo vuoden), sillä ennen leipiä sai pyytämällä leikkeletiskiltä. No, tällä kertaa löysin leipähyllyltä erittäin suurikokoisen rouvan, joka kuikuili leivän ottamista toisen rouvan olan takaa. Rouvat eivät siis tunteneet toisiaan.
Minä yritin tyynesti pujottautua kohti valitsemiani leipiä, mutta isokokoinen rouva oli koko ajan tiellä. Se kuikuili jopa minun olan takaa. Lopulta se kysyi minulta: "onko sämpylät kovia?". Ja heti perään "voikohan niitä laisinkaan syödä?". Vastasin, että ne on ihan pehmeitä ja oikein hyviä vähän lämmitettynä. Sitten siirryttiin vaa'alle punnitsemaan. Rouva edelleen vaihtelevasti minun ja toisen rouvan olan takana. Ei se kuulemma halunnut apua. Sen piti vielä miettiä. Kun olin jo tehnyt ostokseni ja olin matkalla kassalle, näin saman rouvan hääräävän edelleen leipälaatikoiden edessä.
Lue myös
Oletko sinä kohdannut erikoisia tyyppejä ruokakaupassa?
Katariina
Ei kommentteja
Kommentit piristävät aina ja saavat teidät lukijat tuntumaan todellisemmilta. Älä hätäänny, jos kommenttisi ei näy samantien - minun pitää ensin hyväksyä se. Kiitos! :)