Ikävä Italiaan - Ikävä kotiin

Asuin Italiassa melkein viisi vuotta. Siinä ajassa ehtii tottua asuinpaikan menoon ja muodostaa omat rutiinit. Arki on arkea ulkomaillakin. Heti Suomeen muuton jälkeen ikävä keskittyi konkreettisiin asioihin. Nyt kaipuu on muuttanut muotoaan ja ikävöin ennemminkin tunnelmia, oman kaupungin ääniä ja Italian sykettä.

Arkea Italiassa

Italiassa kotikaupunkini oli Brescia, keskikokoinen Pohjois-Italiassa sijaitseva kaupunki. Ehdin kokea siellä niin yliopisto-opiskelijan kuin työssäkäyvän arkea, mutta myös työttömyyttä. Muuttuvan arjen keskelläkin kaupunki pysyy ja omat paikat vakiintuvat vuosien myötä. On tuttu ruokakauppa ja paras puisto. Vaatteet tulee ostettua tietyistä kaupoista, markkinoilla on se tietty kalakoju, parasta kahvia saa tietystä kahvilasta ja viinin valinta ruokakaupassa on helppoa, kun tietää omat suosikit. Oma lääkäri on tuttu, kuten myös naapurit. Aukioloajat, juhlapyhät ja paikallinen rytmi tarttuu. Tiettyjä vuosittaisia juhlia osaa jo odottaa. Kaikki tuntuu luonnolliselta ja sen osana olemisesta tulee helppoa.

Suomeen muutto ja uusi arki

Suomessa asumista on takana jo lähes 11 kuukautta ja kaikki on sujunut hyvin. Yllättävän hyvin. Ajattelin, että Suomeen muutto olisi saattanut olla vaikeaa. Pelkäsin liian viileää kesää ja syksyn synkkyyttä. Talven kylmyys huolestutti. Kaikki on kuitenkin sujunut hyvin. Itse asiassa olen ollut innoissani vuodenaikojen vaihtelusta ja olen nauttinut kaikista vuodenajoista. Eikä edes pimeys tai kylmyys ole tuntunut vastenmieliseltä. Sää ei suinkaan ole ollut vaikein kohdattava asia. 

Vaikeinta uudessa arjessa

Vaikeinta on ollut omasta rutiinista luopuminen ja uuden rakentaminen. Varsinkin ruoka ja ruokakauppojen valikoima on aiheuttanut päänvaivaa. Ja viinivalikoiman erilaisuus. Aluksi ikävöinkin ihan konkreettisia juttuja. Lähes viidessä vuodessa ehtii rakentaa pysyvän arkiruokavalikoiman, joka ei tunnu istuvan mitenkään uuteen maahan. Vaikka kyseessä onkin kotimaa. Toki samoja tuotteita löytyy, mutta jotenkin ne maistuvat erilaisilta. Ruoat, joita italialainen arki piti jatkuvasti sisällään eivät jotenkin tunnu oikeilta Suomessa. Omiin vakioresepteihin ei voi tukeutua, koska ne eivät yksinkertaisesti maistu enää samalta. Onkohan makukin osittain sidoksissa paikkaan?

Koti-ikävä muuttaa muotoaan

Nyt, kun oma uusi rutiini on jo alkanut muodostua, tilalle on tullut erilainen kaipuu. Ei niin konkreettinen. Kaipaan Italian tunnelmaa ja olemusta. Tiettyjä ääniä, kuten kodin ikkunasta kuuluvaa kävelykadun huminaa. Kevään tuloa ja keltaisen suosikki pensaan kukintaa. Lämmintä kesätuulta. Sitä, että tiedän mitä tapahtumia on tulossa ja joita jo odotan. Sen sijaan täällä olen jotenkin hukassa. Kaikesta pitäisi ottaa selvää eikä ole tavallaan mitään odotettavaa, koska uutta vuosittaista rutiinia ei vielä ole.

Onneksi italialainen kotikaupunkini tulee kuitenkin olemaan osa minua, sillä se on myös mieheni kotikaupunki. Brescialla on paikka myös minun elämässäni. Siellä on perhettä ja toinen kotini.

Nähdään taas pian Italia!