Asuin Italiassa melkein viisi vuotta. Siinä ajassa ehtii tottua asuinpaikan menoon ja muodostaa omat rutiinit. Arki on arkea ulkomaillakin. Heti Suomeen muuton jälkeen ikävä keskittyi konkreettisiin asioihin. Nyt kaipuu on muuttanut muotoaan ja ikävöin ennemminkin tunnelmia, oman kaupungin ääniä ja Italian sykettä.
Raidallisia retkiä: ulkosuomalaisuus
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ulkosuomalaisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ulkosuomalaisuus. Näytä kaikki tekstit

Ulkomaille muutto saattaa vaikuttaa nimeen. Nimien lausuminen ja ääntäminen vaihtelee maittain ja tutustakin nimestä saattaa siis sukeutua ihan erilainen. Minun tapauksessani päädyin käyttämään toista nimeäni.
Minä olen joka kerta
Minä olen joka kerta

Voiko Italiaan tottua? Kyllästyttääkö Italia?
Italia on kaunis, kiehtova ja niin tunnelmallinen maa. Historiaa pullistelevia kaupunkeja ja hyvää ruokaa löytää joka paikasta. Erilaisia kohteita on pilvin pimein ja pieniä suloisia kyliä löytää aina vaan uusia. Voiko niihin muka tottua?
Yhtenä aamuna, kun tallailin koirien kanssa taas samaa kujaa, havahduin pohtimaan suhdettani Italiaan. Ajan kanssa omaan ympäristöön tottuu ja se tulee niin tutuksi, ettei sitä aina edes huomaan. Arjen keskellä ympäristöön ei välttämättä tule kiinnitettyä huomiota. Onneksi toisinaan havahdun tarkkailemaan ympärillä olevaa. Mielenkiintoisia ja kauniita juttuja on joka puolella. Aina on jotain uutta meneillään. Osaanko arvostaa niitä kuten ennen? Miksi en aina kiinnitä huomiota ympäristööni? Arki taitaa välillä viedä mennessään.
Viime aikoina olen painiskellut ja mietiskellyt suhdettani Italiaan. Olen pohtinut suhdetta sekä unelmien ja tavoitteiden kannalta että ammatillisessa mielessä. Kohta tulee neljä vuotta täyteen täällä Italiassa. Se on pisin aika, jonka olen asunut yhdessä kaupungissa lapsuuden jälkeen. Ja se on heittämällä pisin aika, jonka olen asunut yhdessä asunnossa. Lapsuuden kotia ja kotipaikkaa ei tietenkään lasketa. Mitä Italia sitten merkitsee minulle? Mitä Brescia merkitsee minulle?
Innostus Italiaan ja sen kieleen on kantanut läpi vuosien. Monia valintoja on tullut tehtyä innostuksen pohjalta ja valinnat ovat aina vieneet hyvään suuntaan. Italia on vaikuttanut lukion aineiden valinnasta ja au pair -kokemuksista yliopisto-opintoihin asti. Valinnat ovat useimmiten olleet helppoja - olenhan seurannut jotain mistä pidän. Entäs nyt sitten? Olen saanut maisterin tutkintoni päätökseen ja valmistunut italialaisesta yliopistosta. Asun Italiassa. Opintojen jälkeen on kuitenkin uuden suunnan valinnan aika. Kantaako Italia edelleen vai onko jokin muu tärkeämpää?

Viime aikoina olen havahtunut jonkin asteiseen tottumiseen. En ole samallalailla innoissani Italiasta kuin joskus ennen. Luulen, että olen jollain tasolla tottunut Italiaa. Se ei ole enää valintojeni ehdoton kantava voima - sehän on aina läsnä. Italiasta on tullut tavallista: arjessa puhun lähinnä italiaa ja tallailen ennen niin erikoisilta ja kiehtovilta vaikuttavilla kujilla. Ennen ihannoin kaikkea sitä, mutta nyt kaikki tuntuu normaalilta. Lomamatkaa suunnitellessa haluan lähteä ulkomaille eli pois Italiasta. Minun ei enää tarvitse matkustaa lomalle Italiaan, olenhan siellä aina. Italia ei ole enää minun unelmieni keskiössä, koska siitä on tullut koti. Italia ei ole enää ennen jatkuvasti unelmoimani maa vaan siitä on tullut koti ja päiväretkien kohteeksi. Minä muutun ja samalla muuttuvat näkemyksenikin.
Tottuminen ja Italian normalisoituminen ei kuitenkaan tarkoita, etten minä enää pitäisi Italiasta tai että olisin kyllästynyt siihen. Olen yksinkertaisesti tottunut ympäristööni unohtaen välillä Italian kiehtovuuden ja kauneuden. Arki vie välillä mukanaan. Italiaan tottuminen ei myöskään tarkoita, etten nauttisi täällä matkustamisesta ja uusien paikkojen näkemisestä. Nautin todellakin. Nautin myös oman kaupunkini tutkimisesta, täälläkin löytyy aina jotain uutta! Välillä vain mietin osaanko enää nähdä ympäristöä yhtä innostuneesti kuin ennen. Huomaanko kaiken ihanan niin kuin ennen tänne muuttoa?

Suhteeni Italiaan on muuttunut vuosien varrella. Haaveiden kohteena ollut maa on muuttunut kotimaaksi. Italiasta on tullut minulle lähimatkailukohde eikä enää jokaisen ulkomaanmatkan kohde. Unelmoimastani kielestä on tullut jokapäivänen juttu, vaikka on se vieläkin kaunista. Nykyisin mukaan on astunut myös ammatillinen näkökulma. Olen opiskellut matkailua ja yritän hahmottaa Italiaa myös ammatillisesta näkökulmasta. Italialla olisi vielä niin paljon uutta tarjottavaa! Yritän pyöritellä mielessä ideoita Italiassa viettämieni vuosien hyödyntämiseen. Miten pystyisin yhdistämään uuden kotimaani, italian kielen osaamiseni ja suomalaisuuteni? En vielä tiedä.
Toisinaan olen huolissani siitä, että huomaanko kaikki Italian tarjoamat mahdollisuudet. Olen huolissani, että osaanko edelleen huomata matkailijoiden arvostamia juttuja. Miten voisin suunnitella tai suositella matkailijoille, jotain jos en enää näe sitä samalla tavalla kuin ennen? Jos en näe kaikkia ihanuuksia kuten matkailijat? Pidänkö kaikkea liian itsestään selvänä? Pohdittavaa on paljon ja mielessä pyörii vaikka mitä. Epäilyksiä ja kysymyksiä ilman vastauksia riittää. Toisaalta näkökulman muuttuminen on normaalia eikä se ole huono juttu. Uusien kokemusten myötä ihmiset muuttuvat ja vanhat asiat näyttävät erilaisilta vaikka eivät olisikaan muuttuneet.
Toisinaan olen huolissani siitä, että huomaanko kaikki Italian tarjoamat mahdollisuudet. Olen huolissani, että osaanko edelleen huomata matkailijoiden arvostamia juttuja. Miten voisin suunnitella tai suositella matkailijoille, jotain jos en enää näe sitä samalla tavalla kuin ennen? Jos en näe kaikkia ihanuuksia kuten matkailijat? Pidänkö kaikkea liian itsestään selvänä? Pohdittavaa on paljon ja mielessä pyörii vaikka mitä. Epäilyksiä ja kysymyksiä ilman vastauksia riittää. Toisaalta näkökulman muuttuminen on normaalia eikä se ole huono juttu. Uusien kokemusten myötä ihmiset muuttuvat ja vanhat asiat näyttävät erilaisilta vaikka eivät olisikaan muuttuneet.
En ole vielä löytänyt pysyvää paikkaani ja uusi suuntakin on vielä hakusessa. Selvää kuitenkin on, että minä ja Italia olemme vielä yhdessä ainakin tovin. En ole vielä lähdössä mihinkään. Minun pitää, tai oikeammin haluan, keksiä miten hyödyntää kokemuksiani parhaiten. Haluan tehdä jotain, josta pidän todella ja joka inspiroi minua ja haastaa minut. Haastellistako? Ei kai sentään. ;) Pikkuhiljaa hyvä tulee!
Jos haluat lukea lisää italialaisesta kotikaupungistani, kurkkaa Minun kaupunkini: turisteille tuntematon Brescia -postaus.
Jos haluat lukea lisää italialaisesta kotikaupungistani, kurkkaa Minun kaupunkini: turisteille tuntematon Brescia -postaus.
Lue myös:
- Nippelihuomioita Italian matkaa varten
- 10 + 1 kysymystä ulkosuomalaisille
- Kesän alku vai keskikesän juhla?
Katariina

Tällä kertaa vuorossa vastauksia ulkosuomalaisuuteen ja sen eri puoliin liittyen.
Sain nimittäin ulkosuomalaisille bloggaajille tarkoitetun Liebster Award -haasteen Hollanninhippiäinen-blogin Liisalta. Kiitoksia vaan! Ulkosuomalaisuutta on aina mielenkiintoista pohtia, mutta vielä mielenkiintoisempaa on lukea muiden kertomuksia. Liisan vastaukset löytyvät muuten täältä.


1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?
Kauneus. Saattaa kuulostaa pinnalliselta, mutta on ihanaa hoitaa asioita ja pyörittää arkea kauniissa ympäristössä. Läheltä löytyy myös paljon hienoja kohteita, päiväretkiäkin varten. Viime aikoina olen käynyt päiväseltään esimerkiksi Varennassa Como-järvellä ja Brenon linnassa Valcamonica-laaksossa. Toscanassa sen sijaan viivyin muutaman yön.
2. Entä ikävintä?
Ikävintä on luonnon ja hiljaisuuden puute. Asun ihan kaupungin keskustassa, jossa on helppo ulkoilla koirien kanssa. Pienet ja hiljaiset kujat ovat ihania, mutta joskus kaipaan heti kodin takaa lähteviä lenkkipolkuja ja metsää, jossa ei välttämättä tule ketään vastaan. On täälläkin puistoja, mutta eivät ne oikeaa metsää ja sen hiljaisuutta korvaa.
3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?
Tällä hetkellä matkahaaveiden listan kärjessä on Kööpenhamina eli suuntaisin Tanskaan oikein mielelläni. Se vaikuttaa mielenkiintoiselta ja sopivalta paikalta viilentymässä varten. Olisi ihana päästä hetkeksi pois täällä vallitsevasta kuumuudesta. Näköjään lämpöäkin voi olla liikaa!
Toisaalta, jos kerran ilmaiseksi pääsisi niin joku maa Aasian suunnalla kiinnostaisi myös!
4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?
Olin juuri lomalla Barcelonassa ja palaisin sinne mielelläni vaikka samantien. Se oli kohteena niin monipuolinen, että tutkittavaa jäi vielä yllinkyllin. Oli ihanaa istuskella rannalla ja pulahtaa mereen auringon laskua odotellessa! Kirjoitin reissun innoittamana myös 4+1 vinkkiä Barcelonaan -postauksen!
5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?
Hassua, mutta en oikeastaan kaipaa mitään erityistä. Joskus kaipaan ruisleipää, mutta lähinnä äitin tekemää sellaista. Muuten olen ollut tyytyväinen täältä löytyviin juttuihin. Toisaalta jo Suomessa asuessani meidän kokkaukset olivat osittain italialaisia, joten totuin jo silloin käyttämään täältä hyvin löytyviä tarvikkeita.
Lisäys 23.7.2017:
Luulin, etten kaipaa mitään erityistä ruokaa Suomesta, mutta kaipaan sittenkin! Kuumina kesäiltoina olen nimittäin alkanut haaveilla kylmästä siideristä. Meidän ensimmäisenä vuotena täällä meidän lähikaupassa myytiin siideriä, mutta sittemmin se on kadonnut valikoimasta, enkä ole enää löytänyt sitä mistään. Toinen juttu mitä olen sittenkin huomannut kaipaavani ovat marjat: tuoreet mansikat, vadelmat ja mustikat ovat niin ihania, mutta täältä niitä saa huonommin. En ainakaan vielä ole löytänyt viiden kilon mansikkalaatikoita... ;)
6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?
Kyllä, uskoisin niin. Yksi vaihe meidän elämästä on juuri loppunut täällä Bresciassa. Nyt etsitään uutta suuntaa ja yksi vaihtoehto on Suomeen paluu. Jos ei ihan vielä niin tulevaisuudessa melko varmasti. Italialainen puoliskoni viihtyy nimittäin erinomaisesti Suomessa!
7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?
Eniten minua on ihmetyttänyt Pyhän Lucian päivä 13. joulukuuta. Täällä Bresciassa joululahjat tuo nimittäin Pyhä Lucia eikä joulupukki. Lahjat saadaan siis jo 13. joulukuuta ja joulupäivänä keskitytään vain yhdessä syömiseen.
8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?
Vaikeinta ulkomaille muutossa on ilman muuta etäisyys läheisiin ja perheeseen, jotka jäivät Suomeen. Harmittaa paljon, että en pysty seuraamaan kummipojan kasvua enkä pääse osallistumaan hänen arkeen.
9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?
Ilman muuta. Olen avoin oikeastaan kaikille vaihtoehdoille enkä osaa suoralta kädeltä sulkea pois yhtään maata. Maan valinta riippuu pääasiassa molemmille sopivien työmahdollisuuksien löytymisestä.
10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?
Viime vuodesta ei tule mieleen mitään yksittäistä mieleen painunutta hetkeä. Tuntuu, että koko vuosi liittyi jotenkin graduun, joka roikkui koko ajan taustalla, vaikka sen tekeminen ei ollut vielä konkreettisesti edes alkanut. Alkuvuosi pohjusti gradua: oli viimeiset luennot, työharjoittelu, piti valita professori, täyttää papereita, piti neuvotella ja valita aihetta. Sitten sitä piti alkaa kirjoittaa. Ajatukset ja ideat muuttuivat ja aihekin kehittyi vuoden edetessä. Valmistuin virallisesti vasta tänä vuonna.
Lisäksi mieleen tulevat erityisen kylmä Suomen matka elokuun puolessa välissä ja joulupäivän lounas ravintolassa (oli muuten aika monta annosta!).

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?
No, me lomailimme juuri Barcelonassa, joten en ainakaan ihan heti ole lähdössä mihinkään. Suomessakin kävin jo huhtikuussa, joten sinnekään ei ole kauhea hoppu. Toisaalta toisella puoliskollani on vielä lomapäiviä jäljellä, joten saattaa olla, että käydään vielä jossain. Jos saadaan koirat hoitolaan. Täällä saattaa tehdä tiukkaa saada koirille hoitopaikka varsinkin elokuussa, joka on yleisin lomakuukausi. Meidän vakiohoitolakin on kuulemma jo lähes täyteen varattu.
Avoin haaste ulkosuomalaisille bloggaajille!
Haaste tuntuu kiertäneen jo monissa ulkosuomalaisten blogeissa, joten en haasta suoraan ketään. Jätän kuitenkin avoimen haasteen kaikille, jotka eivät ole vielä vastanneet. Alta löytyvät haasteen säännöt, jos osallistuminen kiinnostaa!
Miten juhannus on sujunut? Toivottavasti olette rentoutuneet ja mökkeileet kylliksi!
Italiassa ei juhlita juhannusta eikä keskikesä ole vielä lähelläkään. Itse asiassa Italiassa kesä alkaa virallisesti kesäpäivänseisauksesta eli vuoden pisimmästä päivästä, joka sattui tänä vuonna 21. kesäkuuta. Samaan aikaa Suomessa vietetään jo keskikesän juhlaa. Aikamoinen eroavaisuus.
En juhlinut juhannusta mitenkään erityisesti, koska sitä ei täällä tosiaan juhlita. Eikä meille muutenkaan ole muodostunut mitään juhannusperinteitä. Ollaan kuitenkin asuttu täällä jo lähes neljä vuotta. Sen sijaan olen tyytyväinen, että voin vihdoinkin alkaa käyttämään Instagramissa virallista Lombardian alueen kesä-hashtagia. ;) Oli jo aikakin!
Vietetäänkö sinun maassasi keskikesän juhlaa vai onko kesä vasta alussa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Sisällön tarjoaa Blogger.