Haaste: Kurkistus kulissien taakse - missä kirjoitan blogiani

15. heinäkuuta 2017

Ensinnäkin kiitoksia Viherjuuria-blogin Heidille työpöytään liittyvän haasteen aloittamisesta. Kurkkaa hänen postaus täältä. Haasteen ideana on siis kertoa omasta kirjoittamisympäristöstä ja työpisteestä, jossa blogitekstit syntyvät. Kurkistus muiden työtiloihin on ihana idea! Olen luonteeltani utelias, joten odotan innolla muiden kuvauksia.

Tältä näyttää minun virallinen työpisteeni





Minun työpisteeni sijaitsee jaetulla ruoka- ja työpöydällä kodin keskiössä, sillä meillä on vain yksi huone makuuhuoneena toimivan parven ja kylpyhuoneen lisäksi. Olohuone, työhuone ja keittiö ovat kaikki samassa tilassa. Onneksi olohuoneen isolle pöydälle mahtuu sopuisasti sekä työpiste että ruokailupuoli ilman jatkuvaa tavaroiden siirtelyä. (Jos ei minun lippusia ja lappusia lasketa!) Käytän tätä virallista työpistettä useimmiten tekstien korjaamiseen, puhtaaksi kirjoittamiseen ja viimeistelyyn. Ja kuvien lisäämiseen. 

Tilava pöytä ja näkymä ikkunasta ovat tärkeimpiä työpisteen juttuja, tietokoneen lisäksi tottakai. Tarvitsen tilaa tietokoneen ympärille, koska minulla on toisinaan tapana levittäytyä. Muistilaput, kaikenlaiset lippuset, kalenteri, tyhjät paperit, puhelin, kyniä, tablet ja vaihtelevasti kuppi teetä, rooibosta tai cappuccino pitää saada kaikki mahtumaan sopuisasti näppäimistön läheisyyteen ilman liiallista kaaosta. Varsinkin gradua kirjoittaessa levittäytyminen suorastaan riistäytyi käsistä. Onneksi blogin kirjoittaminen on siistimpää touhua ja levittäytyminenkin on huomattavasti hillitympää. Tilan lisäksi erityisen tärkeää on näkymä vieressä olevasta ikkunasta. Minusta on ihanaa, että ikkunasta avautuu näkymä kattojen ylle. En kestäisi lähellä olevia taloja ja näkymää suoraan toisten kotiin.



Kun kirjoitan, minusta on ihanaa pitää ikkunaa auki. Tällä hetkellä avonainen ikkuna ja kesäinen tuulenvire luovat kirjoituspisteen tunnelman. Meidän ikkunan alla on yksi Brescian suosituimmista kävelykaduista. Kauppoja riittää ja kahviloitakin on monia. Tuntuu melkein kuin olisin itsekin ulkona. Toisinaan kadulta kuuluu katumuusikon soittoa tai ihmisten pölinää. Jos ihmisiä on paljon, sisään kantautuu vain keskustelun huminaa.Tuntuu kuin olisin itsekin kaupungilla. Toisinaan on melko hiljaista. Kaupunki elää vaihtelevasti viikonpäivien ja kellonaikojen mukaan. Toisinaan melu häiritsee, mutta en kestä suljetun tilan kuumaa, seisovaa ilmaa. Meidän asunto on pieni ja kuumuu kesäisin todella äkkiä. Avonainen ikkuna ei tosiaankaan poista kuumuutta, mutta ainakin ilma kiertää. 

Työpisteen vakiovarustukseen kuuluvat myös minun kaksi karvapalleroani. Ne majailevat vaihtelevalla etäisyydellä minun jaloista ja toisinaan joku saa tökkäyksen kuonoon liiallisesta läheisyydestä johtuen. Ilmainen jalkojen pesu on myös tyypillistä näin kesäaikaan - avojalat ovat ilmeisesti erityisen houkuttelevia.

Tällainen on minun vaihtoehtoinen kirjoituspaikkani



Usein kirjoitan siis myös sohvalta käsin. Toisinaan myös toisen puoliskoni haluaa käyttää tietokonetta, joten siirryn suosiolla sohvalle. Toisaalta minulle on luontevaa luonnostella tekstejä joko puhelimella tai tabletilla. Jostain syystä varsinkin puhelin houkuttelee muistiinpanojen tekemiseen ja ei aina niin järjestäytyneiden ajatusten kirjoittamiseen. Tilanne tuntuu jotenkin intiimimmältä tiekoneeseen ja oikeaan näppäimistöön verrattuna. Toki tietokoneella on parempi kirjoittaa ja puhelimella luonnostellut jutut korjaan aina tietokoneella. Ensimmäinen versio ja luonnostelu sujuu kuitenkin paremmin puhelimella.

Onneksi matka ei ole pitkä virallisen työpisteeni ja vaihtoehtoisen kirjoituspaikkani välillä! ;)


Puhelimen käyttö mahdollistaa myös muualla kirjoittamisen. Onnistun useimmiten sulkemaan ympäristön pois ja pystyn keskittymään tekstiin myös kodin ulkopuolella. Voin ihan hyvin luonnostella junamatkalla tai kahvilassa istuen. Uppoudun kirjoittamiseen ja unohdan ympäristöni. Pitää kuitenkin muistaa, että bloggaaminen on minulle vain erittäin rakas harrastus. Harrastus, joka vie paljon aikaa ja joka vaatii paljon kirjoittamista, mutta se on kuitenkin vain harrastus ilman aikarajoja tai varsinaisia takarajoja. Jos tekstiä ei millään synny, niin en kirjoita vaan mietin jotain muuta. Jos kirjoittaisin työkseni en tiedä pystyisinkö kirjoittamaan missä vain. Se vaatisi varmaan yhtäjaksoisempaa päivittäistä työskentelyä. Harrastus on harrastus ja työ on kuitenkin työtä.

Lue myös:


Katariina

2 kommenttia

  1. Aivan ihanan värinen tuo seinä <3
    Kattojen yllä on varmasti ajatuksilla tilaa lentää. Itsekin haluan nähdä kirjoittaessani palan taivasta.
    Tekstiä lukiessani voin hyvin kuvitella kuvailemasi äänimaiseman :) Kirjoitusiloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taivas on tosiaan tärkeä, ilman sitä ei pärjäisi. Lintujen lentely, pilvet, taivaan eri värit ja katot <3
      Kadun äänistä vielä sen verran, että katusoittajilla on muuten tapana soittaa usein samoja kappaleita. Joskus ärsyttää ;)
      Kiitos ihanasta postausideasta! Ja kirjoitusiloa myös sinulle! :)

      Poista

Kommentit piristävät aina ja saavat teidät lukijat tuntumaan todellisemmilta. Älä hätäänny, jos kommenttisi ei näy samantien - minun pitää ensin hyväksyä se. Kiitos! :)

Sisällön tarjoaa Blogger.